maanantai 30. tammikuuta 2017

Trille Viper 4S - käyttökokemuksia

Ajattelin koota vähän käyttökokemuksia meidän Trillen yhdistelmävaunuista. Vaunuja tilatessani nimittäin huomasin, ettei niistä oikein löytynyt arvosteluja tai käyttökokemuksia. Ehkäpä tästä olisi hyötyä ja helpottaisi mahdollisesti jonkun vaunuvalinnan kanssa pähkäilevän päätöstä. Harva ehkä on niin uhkarohkea, että tilaa vaunut pelkän netistä löytyvän tiedon ja youtube videon perusteella. No minä kuitenkin olin ja siihen mitä postista saapui, olen ensi silmäyksestä lähtien sekä tämän pian 5 kuukauden käyttökokemuksen jälkeen ollut hyvin tyytyväinen.


Kysehän on siis tarkalleen ottaen Trille Viper 4S -yhdistelmävaunuista. Vaunuja etsiessäni kriteerinä mulla oli mahdollisimman pieneen tilaan mahtuvat ja monenlaiseen maastoon soveltuvat "All in One" vaunut, jotka lisäksi miellyttäisivät silmää. Näiden Trillen vaunujen vierellä oli mulla vertailussa mm. Brio Smilet, mutta lopulta pitkään pohdittuani päädyin tähän Tanskalaismerkkiin ja hyvä näin, sillä en voisi olla valintaani tyytyväisempi!


Vaunut ovat olleet meillä käytössä niin kaupunki-, lenkkeily- kuin parvekevaunuina. Vaunuissa on pieni ja kevyt, mutta minusta ihan tilava vaunukoppa. Meidän Mini on nyt 4kk ikäisenä 66 cm pitkä ja sopii varmasti vielä ainakin muutaman kuukauden nukkumaan vaunukopassa. Puolivuotispäivän tienoilla siirrytään sitten ratasosaan pojan opittua istumaan. Vaunujen musta hieman kiiltävä kangaspinta on vettä ja likaa hylkivä ja varmasti parempi yhdistelmä taaperon kurakenkien kanssa, kuin aivan vaalea kangaspinta.


Vaunut ovat osoittautuneet loistaviksi kaupunkikäytössä - kapeiden vaaterekkien välissä pujotteluun, mutta oikein hyvät ne ovat olleet myös lenkkeillessä. Vaunut ovat kevyet työntää, muttei ollenkaan heppoiset, vaan hyvin tukevan oloiset. Lukittavissa olevien etupyörien ansiosta helpot työntää myös lumessa tai muuten epätasaisessa maastossa. Vaunuissa on hyvän tuntuinen jousitus ja isot ilmakumipyörät, jotka ovat osoittautuneet kokonsa puolesta loistaviksi eri maastossa, mutta ovat kertaalleen tarvinneet uudelleen täyttämistä päästäessään ilmat pihalle. Tosin luulen tämän johtuneen siitä, että ollaan toisinaan rullailtu vaunuja ylös ja alas rappusia kerrostalon kolmannesta kerroksesta.

Vaunuista löytyy myös tilava tavarakori, jonka kyydissä kulkee hyvin esim. vaunujen mukana tullut tilava hoitolaukku tai vaikkapa kauppakassi. Vaunuihin on myös saatavilla lisätarvikkeena adapterit, jotka sopivat mm. Maxi-Cosi turvakaukalon kanssa.


Yhteenvetona:

+ pienet ja ketterät
+ helposti kääntyvät, lukkittavissa olevat etupyörät
+ kevyet, mutta tukevat
+ vaivattomasti kasattavat ja kokoon taittuvat
+ likaa ja vettähylkivä kangas
+ mahtuu henkilöauton takakonttiin kasattuna, etupyörät irroitettuna
+ moderni ulkonäkö
+ kätevä teleskooppiaisa, jonka ansiosta vaunut menevät vielä pienempään tilaan
+ helposti irroitettava vaunukoppa
+ hyvä jousitus
+ tilava tavarakori

- vaunukuomun kääntämiseen tarvitaan kahta kättä (en tiedä onko tällaista yhden käden taktiikalla toimivaa kuomua tosin edes keksittykään)
- renkaat tyhjentyneet kertaalleen käytön aikana

Ratasosa odottelee vielä käyttöön pääsyä vaatehuoneessa, mutta kirjoittelen siitäkin vielä käyttökokemuksia, kunhan päästään sitäkin testailemaan.

Niin ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen vaunujen omistajan kokemus kyseisistä vaunuista.

lauantai 28. tammikuuta 2017

house doctor - lääkettä sisustuskuumeeseen

valaisin, tyyny graphic, tyyny palepink, matto
Kevät ja sisustuskuume - tuttu yhdistelmä? Mulle myös, tosin en tiedä mikä muu muhun on iskenyt, sillä vaaleanpunainen (hyvin pienissä määrin) on alkanut miellyttää silmää. Kai se on tämä lähestyvä kevät, kun alkaa kaipaamaan jotain uutta, raikasta ja värikästä - harmaan, mustan ja valkoisen pariksi tietenkin.

Nyt muuton lähestyessä ajattelin, etten ostele mitään, että vältyttäisiin kaikelta ylimääräiseltä kantamiselta. Tämän vaalean harmaan House Doctor Spring -maton kohdalla en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta ja koska löysin siihen vielä kympin alennuskoodin, laitoin tilauksen menemään. Matossa minua miellytti erityisesti sen sävy ja sen etninen kuviointi. Kuvan linkistä poiketen tein tilauksen Scandinavian Design Center sivuilta. Meidän nykyinen olohuoneen matto onkin tarkoitettu eteisen matoksi tai sitten ulkokäyttöön. Ihan hyvin se olohuoneessakin muuten meni, mutta oli kyllä jalan alla vähän turhan karkea ja tuon pian ryömimään aloittelevan pojan alla varmasti kova. Vanha matto joutaakin sitten terassille, kunhan sellainen taloineen löydetään. 

Ihastuin myös aika palavasti tuohon House Doctorin Molecular 5 -valaisimeen, jossa on viisi eri asentoon käänneltävää valonlähdettä, musta runko ja messinkiset yksityiskohdat. Hintaa ja kokoa on tuolla kuitenkin sen verran enemmän, että jätin sen vielä harkintaan ja täytyyhän mun vielä varmistaa, että se sopii roikkumaan meidän tulevaan olohuoneeseen. Sitten haavelistalla olisi vielä joku tukeva  ja selkeälinjainen sohvapöytä, joka ei kiikahtaisi kumoon heti beibin kiivetessä sitä vasten tai kolhisi päätä sen kulmiin. Aivan ihana olisi myös tuollainen kapea penkki esim. eteiseen. Mutta nyt täytyy varmaan lopetella.. Tulee listasta muuten liian pitkä. 

(sisustus)unelmien täyteistä viikonloppua!

tiistai 24. tammikuuta 2017

meidän arki ja päivärytmi

Niin äkkiä kuin nämä lapset kasvavat, hyvin äkkiä myös unohtuu millaista se pikkulapsiaika todella olikaan (tosin minulla nyt sattuu muutenkin olemaan niin olematon muisti). Viime perjantaina päätin siis päivän mittaan kirjata ylös meidän silloisen ohjelman. Meidän arkipäivät muuttuu aika lailla sen mukaan onko Maxilla päiväkodissa aamu vai iltavuoro. Iltavuorossa isi on apuna pojan hakemisessa, mutta aamuvuoron viemiset ja haut hoidan itse. Silloin päivä kuluu mun näkökulmasta vielä hektisemmällä aikataululla. Myös neuvolakäynnit ja kyläilyt tuovat jonkin verran muutoksia päiväohjelmaan, joten oikeastaan mikään päivä ei ole aivan samanlainen. Kutakuinkin päivärytmi on kuitenkin vakiintunut poikien ruoka-aikojen ja Minin nukkumisten ympärille, mutta hyvin paljon luovitaan päivän ohjelmat ajoittumaan molempien poikien ehdoilla.

 
Klo. 7.47 Herään ähinään, joka kuuluu Minin sängystä. Otan viereen ja imetän.
Klo. 8.24 Mini on tankannut tarpeeksi ja nukahtaa rinnalle. Siirrän pojan omaan sänkyyn jatkamaan unia. Max käy herättelemässä, mutta kehoitan katsomaan lastenohjelmia.
Klo. 8.40 Mini herää sängyssä jumppaamaan masullaan. Käännän pojan ympäri ennen kuin alkaa vaativa itku. Max juoksee katsomaan jutellen Minille: "Pikkuinenko heräsi? Nukuitko hyvät unet?" ja leikittää Miniä minun vielä kammetessa itseäni ylös sängystä.
Klo. 8.55 Mennään Minin kanssa aamupesulle. Pestään kasvot, kädet, peppu ja vaihdetaan vaippa. Huomaan isovarpaan kynsivallin punoittavan ikävästi.
Klo. 9.05 Laitan Minin sitteriin istumaan ja aloitan tekemään aamupalaa minulle ja Maxille. Samalla jonottaen tk.n ajanvaraukseen.
Klo. 9.15 Siirrän Minin leikkimatolle. Pojat leikkii leikkimatolla, avaan koneen ja siemailen kahvia.
Klo. 9.30 Astianpesukone pyörimään, Max auttaa koneen täyttämisessä.
Klo. 9.40 Selaan s-postin, soitan vuokrayhtiöön ja tulostan pari tositetta.
Klo. 9.55 Laitetaan pyykkikone päälle, Max haluaa taas ehdottomasti olla apuna.

 
Klo. 10 Mini hieroo silmiään siihen malliin, että on päiväunien aika. Siirrän pojan omaan sänkyyn päikkäreille.
Klo.10.15 Mini nukkuu. Tehdään aamupesut Maxille, jonka jälkeen pelataan erä Monopolya.
Klo. 10.30 Max voittaa pelin. Laittaudun päivää varten, teen mm. "pikameikin" ja puen. Max leikkii sillä aikaa trash packeilla.
Klo. 10.47 Mini herää päiväuniltaan. Laitan lasten musiikkin soimaan, että saan laittauduttua loppuun.
Klo.11 Siirrän Minin sitteriin. Lajittelen kuivat vaatteet kaappiin ja ripustan pyykit narulle. Annan päivän D-vitamiinit pojille.
Klo. 11.15 Leikkaan Minin kynnet ja vaihdellaan vaippa.
Klo. 11.45 Puetaan ulkovaatteet ja lähdetään ajamaan päiväkodille.
Klo. 12.15 Minin ruoka-aika lähestyy ja kysyn, jos voisin päästä imettämään päiväkodilla. Hoitaja näyttää meille vapaan huoneen.
Klo. 12.30 Minin syötyä lähdetään ajelemaan keskustaa kohti.

 
Klo. 12.40 Saan puhelun tk.sta ja hoito-ohjeet Minin varpaaseen liittyen. Ostan parkkiaikaa ja vien vuokrasopimuksen liitteet vuokranvälitystoimistolle. Huomaan yhden liitteen unohtuneen.
Klo. 13 Kotona. Mini heräilee kaukalossa, riisutaan ulkovaatteet ja siirrän pojan leikkimatolle.
Klo. 13.10 Syön jääkaapista löytyvää eilistä ruokaa.
Klo.13.20 Keitän päivän toisen kupin kahvia. Kahvin tippuessa leikitään ja laulellaan leikkimatolla. Vaipan vaihto.
Klo. 13.30 Kahvia. Kasaan leluja Minin eteen että saan juotua kahvin loppuun.
Klo. 13.45 Nappaan kuvan unohtuneesta liitteestä ja aloitan soseiden teon.
Klo. 13.55 Siirrän leikkimatolla kyllästyneen pojan sitteriin. Isi pääseekin aikaisemmin töistä ja tulee kotiin. Aloitan rintapumpun pesun ja mietin miksen tehnyt tätä jo eilen. Isi nukahtaa sohvalle.


Klo. 14.15 Pumppaan maitoa sosetta varten. Sekoitan maidon peruna-bataattisoseen kanssa ja syötän pojan.
Klo. 14.40 Syöty, poika leikkimatolle. Annostelen soseet jääpalamuotteihin.
Klo. 14.50 Laitan Minin omaan sänkyyn päiväunille.
Klo. 14.55 Mini nukkuu. Siirrän soseet pakkaseen. Raivaan tilaa keittiön pöytään ja avaan koneen lähettääkseni unohtuneen liitteen.
Klo. 15.30 Kuuluu sängystä ähinää, Hereillä! Otan pojan sohvalle ja leikitellään sylissä.
Klo. 15.40 Vaihdetaan vaippa ja leikitään leikkimatolla. Siivoan keittiötä ja laitan pyykinpesukoneen pyörimään. Isi lähtee hakemaan Maxia päiväkodista.



Klo. 16 Alkaa kuulua kyllästymisen merkkejä leikkimatolla, nostan syliin ja huomaan Minin imuttavan olkapäätäni, syötän pojan.
Klo. 16.10 Minillä masu täynnä, röyhtäytys ja leikkimatolle. Isi ja Max saapuu kotiin.
Klo. 16.20 Annan Minin isin viereen köllimään, jossa Mini kuuntelee musiikkia jalat ja kädet vispaten.
Klo. 16.30 Hirveä nälkä! Lämmitän itselle ruokaa ja syön sen poikkeuksellisesti aikaisemmin kuin muut.
Klo. 17 Isi ja Max syö ja minä ripustan pyykit kuivumaan. Mini leikkii sen aikaa leikkimatolla.
Klo. 17.30 Max pyytää päästä mummolaan. Isi vie Maxin mummolle ja minä otan Minin syliin katsomaan pikkukakkosta.
Klo. 17.50 Laitan jäähtyneet sosepalat minigrippusseihin.
Klo. 18 Mini vaikuttaa taas nälkäiseltä. Imetän pojan ja vaihdellaan vaippa.



klo. 18.30 Ihan yliväsynyt poika nukahtaa viimein parvekkeelle vaunuihin nukkumaan. -> Omaa- aikaa, jonka käytän netissä pyörimiseen.
Klo. 19.50 Isi lähtee hakemaan Maxia mummolasta. Mini jatkaisi yhä uniaan, mutta haen vaunut sisälle, heräilee.
Klo. 20.20 Tehdään Minin iltapesut. Laitan Maxille iltapalaa ja syön itsekin samalla jotain.
Klo. 21.15 Isi lähtee kauppaan ostamaan Maxille hammasharjaa. Taas vaihdellaan pikkumiehen vaippaa ja siirrytään poikien kanssa sänkyyn lukemaan iltasatu.
Klo. 21.30 Iltatoimet venyy liian myöhään ja Max nukahtaa meidän sänkyyn.
Klo. 21.40 Isi tulee kaupasta ja siirtää omaan sänkyyn, jonka jälkeen ilmoittaa lähtevänsä kaverille.
Klo. 22.20 Mini nukahtaa imetyksen jälkeen sohvalle. Siirrän omaan sänkyyn ja aloitan kirjoittamaan blogipostausta kännykällä.
Klo. 22.45 Mini herää inisemään. Silitän hetken ja vedän soittorasian soimaan, nukahtaa uudestaan. Jatkan postauksen kirjoittamista ja koomailen tv.n ääressä sohvalla.
Klo. 00.30 Max herää ja valittaa kylmää. Isi saapuu kotiin ja Max saa villasukat jalkaan. Tehdään vielä välistä jäänyt hampaiden pesu. Käyn itse hampaiden pesulla, jonka jälkeen koko talo nukkuu.
Klo. 04-05 Mini herää, en jaksa edes vilkaista kelloa. Imetän ja siirrän takaisin omaan sänkyyn, jossa jatkaa unia.
Klo. 08.50 Mini herää. Syötän pojan ja aloitellaan aamupuuhat.

lauantai 21. tammikuuta 2017

hei, me muutetaan taas

Niin siinä nyt sitten taas kävi, että me vaihdetaan osoitetta - jälleen kerran. Mulle tämä taitaa olla jo elämäni 15 muutto, Maxin kolmas ja Minin ensimmäinen. Niin kovasti, kun haluaisin lapsille pysyvän kodin ja kun sitä omaa ei ole vieläkään kohdalle kolahtanut, niin ainakin haluaisin välttyä ylimääräisiltä muutoilta. Nyt ollaan kuitenkin taas siinä tilanteessa, että muutto on väistämätön. En tiedä voiko näin huono tuuri olla näiden asuntojen kanssa tai tietysti voi, mutta kyllä harmittaa!

Blogia pidempään seuranneet ehkä muistaakin miksi me tänne kerrostaloon aikaisemmasta rivitalokolmiosta päädyttiin. Edellisessä vuokra-asunnossa ilmeni siis sisäilmaongelmia ja se oli suurin syy miksi asuntoa vaihdettiin. Nyt 1,5 vuotta edellisestä muutosta ollaan taas samassa pisteessä. Kylpyhuoneen kaivon tulviessa yli löytyikin yllättäen massiivinen vesivahinko, joka oli aiheutunut lattiakaivon tiivisteen puuttumisesta. Ei tarvitse olla insinööri tajutakseen, että vettä on valunut lattiaan jo yhdellä suihkukerralla useita kymmeniä litroja. Laatat on irronneet isolta alalta seinästä ja pyykki saati edes käsipyyhe ei kuiva käytön jälkeen kylpyhuoneessa, joten meille jo kuukausi sitten luvattua kosteusmittausta on turha jäädä odottelemaan. Enkä usko, että ne laattoihin ilmestyneet jo edellisestä asunnosta tutut mustat pisteet ole pelkkää kosmeettista haittaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Puhumattakaan niistä hengitystieoireista, joita olen täällä asuessa taas alkanut saamaan.

Se kuka sanoikaan, että vuokralla oleva on huoleton, mulla olis pari valittua sanaa.. Eikä vaan pari riittäisi, varmaan käskisit tarpeeksi kunneltuasi tukkia turpani. Jos tämä olisi oma kämppä olisin huolehtinut, että kosteusmittaus tehdään, h e t i  ja että lattia avataan ja kuivataan h e t i! Nyt on mennyt sellainen reilu kuukausi, kun ollaan odoteltu isännöitsijältä päätöstä mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Ilmeisesti ei tehdä.. Mutta se ei ole enää meidän huoli, kun muutamme helmikuun vaihteessa uuteen osoitteeseen.

Mutta, ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvääkin.. Löysimme nimittäin uuden kodin sellaisesta tosi siististä -13 valmistuneesta kertostalokolmiosta - Ylin kerros, hissillinen talo ja kiva pohjaratkaisu. Sain viime viikolla myös ihanasti yllättävää postia, nimittäin tuon kuvassa näkyvän A3 arkin kokoisen Oot niin ihana -julisteen. Nyt tuo tuttu teksti tai lausahdus esiintyy myös julisteessa. Kiva ihan yksittäisenä tauluna seinällä tai sitten osana kollaasia niiden ihanimpien ympäröimänä. Taulu pääsee meillä seinälle vasta muutettuamme uuteen osoitteeseen ja vaikka edessä onkin taas iso muuttourakka, niin en malttaisi odottaa, että pääsen laittamaan meille kotia!

maanantai 16. tammikuuta 2017

okei, äiti on nyt vähän väsynyt

Neuvolasta kyseltiin vauva-arjessa jaksamista. Vastasin, että jaksan hyvin, sillä esikoinen piti kaiket yöt hereillä ja nyt vauva herää vain sen 1-3 kertaa yössä, joten väsymys ei ole oikeastaan vaivannut. Ai, sä vertaat siihen mitä oli esikoisen aikana? Niin.. Mihin minä sitä sitten vertaisin?

Okei, no ehkei sitä tarvitsisi vertailla, mutta en mä tunne itseäni ollenkaan niin väsyneeksi. Ehkä se juttu onkin siinä, etten vain tunne itseäni kovin väsyneeksi, sillä kyllä se toisinaan taitaa näkyä päällepäin.

Olipa kerran äiti..

..joka valitsi tarkkaan ja harkiten lapsellensa nimen ja kun tämä lapsi sitten syntyi hän huomasi kutsuvansa lastansa toistuvasti kaverinsa lapsen nimellä ja joutui oikein pinnistelemään saadakseen nimet jäsenneltyä päässänsä (ei sentään päissään) oikein.

..Huomasi päivittäin muistavansa tehdä jonkin tärkeän asian ja 5 minuutin päästä unohti mitä piti tehdä ja sen jälkeen taas hetken päästä muisti sen ja huomasi, että on jo liian myöhäistä kääntyä takaisin.

..Yritti avata kotiovea kaukolukituksella. "Mikä h*tto täs nyt taas on?"

..Leikitti kuopusta; "Eiks oo kiva helistin? Tää oli äitin helistin, kun äiti oli tuollainen pieni pojan pumpula" (Tokihan minä siis olin poika, ennen kuin minusta tuli äiti.)

..Kirjoitti muistilappusia jatkuvasti ja koska hän tiesi kuitenkin unohtavansa muistilaput kotiin - oli samat asiat kirjattuna myös kännykän muistiin. Miksi sitten edes tarvitaan muistilappuja.. No tietysti siksi, että tämä äiti muistaisi katsoa ne sieltä puhelimen muistista.

Sitten tuli päivä, jolloin neuvolasta esitettiin äidille uudemman kerran se tuttu kysymys. Oletko tuntenut itsesi väsyneeksi? "Nooh ehkä minä vähän... " - ON SE! Kuului selän takaa esikoisen suora vastaus.

Okei, myönnetään.. äiti on (välillä vähän) väsynyt.

Tänään oli aamu, jolloin nukuttiin pidempään, sain paljon aikaan ja jaksoin nähdä vähän vaivaa myös oman naamataulun eteen.

tiistai 10. tammikuuta 2017

ei hiiviskellä eikä hyssytellä

Jo ennen kuin Mini oli syntynyt päätin, että tällä kertaa nukkumisesta ei tehtäisi yhtä suurta numeroa kuin esikoisen aikaan. En hyssyttelisi uneen sylissä ympäri kämppää kuljeskellen, en soittaisi unilaulua epätoivoisesti kahtakymmenettä kertaa nukahtamistarkoituksessa, enkä hiiviskelisi äänettömästi vauvan nukkuessa.

Kirjoittelinkin kerran postauksen siitä kuinka esikoinen valvotti ja alkoi nukkumaan kokonaisia öitä vasta puolitoista vuotiaana. Pojan nukuttaminen oli aina ison työn takana ja siihen kului enemmän aikaa kuin mitä poika lopulta edes nukkui. Mutta mitäpä sitä sitten tekisi silminnähden väsyneen ja itkuisen vauvan kanssa, joka on juuri syötetty, vaippa vaihdettu ja röyhtäytetty. Niinpä. Mitäpä muutakaan kuin hyssyttelee sylissä uneen saakka ja kun vauva viimein nukkuu hiiviskelee pitkin kämppää äänettömästi kuin varjo. Vauva nukkuu, pisteet siitä, mutta näin teet samalla vain karhunpalveluksen. Tässäkin asiassa on pääasiassa mentävä lapsen ehdoilla, mutta älä tee niin kuin minä ja hyssyttele vauvaa taaperoa sylissä sinne puolitoista vuotiaaseen saakka.

Tällä kertaa ihan alusta asti päätin, että vaikka vauva nukkuu normaalit elämän äänet saavat kuulua - imurointi, tiskien lajittelu, ruoan laitto, pyykin pesu ja television katselu. Lisäksi Max on niin äänekäs leikkiessään ja touhutessaan, että usein joutuu muistuttelemaan, ettei leluja mäiskitä tai huudeta, kun vauva nukkuu. Mutta mitään täyttä hiljaisuutta meillä ei koskaan saavuteta, siitä hän pitää kyllä huolen.


Normaalisti Mini nukahtaa joko rinnalle imettäessä tai sitten kun hän näyttää väsymyksen merkkejä omaan sänkyyn siirrettäessä nukahtaen sinne itsekseen - ilman sen kummempia kikkakolmosia. Joskus hän saattaa tarvita pientä silittelyä vatsan päältä rauhoittuakseen uneen ts. tassuttelua, mutta ehkä jo minuutin päästä poika on unessa. Olen siis tiedostetusti vähentänyt kaiken hyssytyksen ja höösäyksen minimiin.

Toisaalta pojat ovat olleet syntymästään saakka ihan eri luontoisia. Max on aina ollut todella temperamenttinen tapaus. Hän ilmoitti tarpeestaan aina itkulla - oli se sitten nälkä, väsymys tai turhautuminen. Sänkyyn unille laitettaessa hän itki joka kerta loukkaantuneena ja taisteli unta vastaan, vaikka olikin väsynyt. En myöskään muista, että hän olisi kertaakaan herännyt uniltaan ilman itkua.


Mini on taas ollut aina jollain tavalla helpommin "luettavissa". Hän itkee vain nälkäänsä tai mahassa kiertävää ilmaa ja näitäkin vain hyvin harvoin - jos ensi merkkeihin ei ole vastattu. Nälkään auttaa tietysti maito ja mahavaivoihin röyhtäytys, siinä se! Mini on osoittautunut rauhalliseksi mietiskelijäksi. Siinä missä Max heräsi vauva-aikoinaan kymmeniä kertoja yössä, niin Mini herää korkeintaan kahdesti ja nukkui ensimmäisen yönsä heräämättä kaksikuisena. Herätessään uniltaan hän hymyilee, tutkiskelee käsiään ja höpötelee itsekseen. Ongelmia Minin nukahtamisen ja nukkumisen kanssa olen huomannut vain kyläilessä tai jos meillä on ollut vieraita Minin nukkumisaikaan. Kai ne on ne vieraat äänet, jotka häiritsevät nukahtamista.

Nämä nukkumisasiat eivät ole koskaan kovin yksiselitteisiä. Niin moni asia tuntuu vaikuttavan nukkumiseen ja nukkumattomuuteen. On asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Lapset on niin erilaisia, on allergioita, koliikkia ja sitten on vielä ne puhkeavat hampaat, jotka tulevat häiritsemään yöunia.  Mutta voin hyvillä mielin sanoa ainakin höllänneeni otetta. Jos se nyt ei ole kaiken tämän takana niin ainakin luulen, että se on osasyynä, sille että tällä kertaa meillä nukutaan paremmin.

Miten teillä toimitaan, kun vauva nukkuu? Hiljeneekö talo täysin vai saako elämän äänet kuulua?

lauantai 7. tammikuuta 2017

vuoden vaihteessa


Vuosi vaihtui meillä perheen kesken hyvin perinteisesti raketteja ja tähtisadetikkuja ihastellen. Uuden vuoden aattona näimme myös poikien kanssa ihan ensimmäistä kertaa livenä revontulia. Olin tuosta näystä niin häkellyksissäni, että juoksin hakemaan kameran ja nappasin kuvat olohuoneen ikkunan näkymästä. Näillä leveysasteilla en kuivitellut niitä edes koskaan kohtaavani. Vaikka näimmehän me vaikka minkälaisia raketteja öisellä taivaalla, niin kyllä nämä jäivät vuoden lopusta mieleenpainuuvimmaksi muistoksi, ainakin minulle. Maxille uuden vuoden kohokohta taisi olla tähtisadetikun piteleminen ja aattoillan mummolavierailu. Teimme siis illalla vielä vaunulenkin mummolaan, jossa Max leikki serkkutytön kanssa ja söimme (ihan liikaa) nakkeja ranskalaisilla. Mini ei ollut raketeista millänsäkää, välillä vain avasi silmänsä ja tapitti vaunuista kummastellen pauketta, mutta jatkoi sitten hetken päästä uniaan. 

Viimeisen viikon aikana täällä on kulunut aika juhlavalmisteluiden parissa ja juhlittu pojan synttäreitä jo pariinkin otteeseen. Vielä olisi sitten kaverisynttärit edessä. Ne pidetään kuitenkin vasta ensi viikonloppuna, sillä päiväkodin ollessa kiinni kutsukorttien toimittaminen jää ensi viikkoon. Toisaalta ihan hyvä näin, niin ei tule liiaksi ohjelmaa yhdelle viikolle. Viime päivien menot ja meiningit on selävästi vaikuttaneet ainakin Minin nikkumiseen. Hän, kun on aina vieraiden aikaan sinnitellyt hereillä ja ollut sitten vieraiden lähdön jälkeen niin yliväsynyt, ettei ole meinannut saada millään unenpäästä kiinni.

Minin päivärytmi pitää kiireisenä. Hän on edelleen täysimetyksellä ja pulloa ei olla edes kokeiltu. Tähän imetysrumbaan se pullojen keittely ja maidon pumppaus ei vaan tunnu mihinkään väliin mahtuvan - Pitäisi kyllä. Tänään mun äiti heittikin ilmaan kysymyksen, mitä jos sulla loppuis vaikka maidontulo? Niinpä. Aamulla herätään pienimmän kanssa 9-10 aikaan, mutta illasta sitten kukutaan 23-00 ja kun sitä omaa aikaa viimein olisi, niin tämä mamma painelee suihkun kautta nukkumaan. Harmillisen vähän jää aikaa mm. blogille tai ylipäätänsä millekään ja kun sitä aikaa viimein olisi niin ajatukset on yhtä puuroa, tekstistä ei muodostu mitään järkevää ja kuvatkin usein epäonnistuneita. Mutta pikku juttuja.. Meillä menee muuten hyvin ja me ollaan kaikki ihan yhtä rakastuneita tuohon pieneen poikaan ja sen mukana muuttuneeseen arkeen.