torstai 27. heinäkuuta 2017

väsynyt mutta onnellinen

En edes uskalla tarkistaa kuinka monta kuukautta sitten edellinen blogikirjoitus tulikaan kirjoitettua. Aika lentää kuin siivillä - kesä tuli ja melkein jo meni ja lapset senkun kasvaa ja vahvistuu samalla kun oma tukka harventuu ja jotain muutakin tuntuu hälvenevän tuolta pääpuolelta. Mikään ei nimittäin pysy muistissa hetkeä kauemmin ja laskujen maksukin jää viimetippaan, sillä vastahan ne postiluukusta kolahti.. ja nyt siellä joku miettii että kuinka noloa.. kyllä häpeänkin. Mutten sitä, että olen kyllä nauttinut tästä ajasta (vauvavuodesta, joka häämöttää jo loppuaan) ja elänyt sen mukana niin täysillä, kuin yksi vähän väsähtänyt, mutta onnellinen kotiäiti nyt voi.


En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten niin pienessä ajassa siitä avuttomasta kääröstä kasvaa määrätietoinen, vielä hieman horjuva, mutta joka päivä varmemmin eteenpäin pyrkivä taapero. Hän osaa jo seistä ja askeltaa tuetusti, istua itsenäisesti ja viihtyy hyvin myös omissa leikeissään. Hän tavailee jo sanoja ja väläyttää mitä valloittavimpia hymyjä. Hänen pyytettömässä halauksessa on jotain ihan erityistä voimaa. Hän on edelleen poika, joka rakastaa suurella sydämellä ja poika joka on nin rakastettu.

Ja pakko kai se on uskottava, että tuosta esikoisvauvastakin on kasvanut jo aika iso. Nimittäin esikoulun aloitus häämöttää aivan nurkan takana!

2 kommenttia:

  1. Lapsista sen ajan kulumisen näkee!
    Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä, kun vielä itse lapsena mietin miksi sitä lasten kasvunopeutta piti aina kliseisesti tuttavien kesken päivitellä. Sitä ajan kulumista ei oikeasti tajua ennen kuin saa omia lapsia. Se on jotain niin käsittämätöntä oikeasti! :D

      Ihanaa viikonloppua myös sulle Outi!

      Poista