lauantai 4. maaliskuuta 2017

uudessa kodissa


Vielä muutama laatikko nurkassa odottaa avaamistaan, mutta muuten koti alkaa jo näyttää kodilta. Täällä ollaan siis selvitty muutosta. Vaikken kantanut yhden yhtä laatikkoa, niin ei se nyt ihan ilman hikeä ja hampaiden kiristelyä sujunut. Tiedättekö sen tunteen, kun jotain olisi pakko tehdä nopeasti - vieressä nukkuvan vauvan ollessa kuin tikittävä aikapommi. Kuten nyt meillä kävi vanhan kämpän siivouksen kanssa. Vaikka luulin, että olin ennakoinut tarpeeksi, niin ei vauvan kanssa voi ennakoida liikaa saati sitten tarpeeksi. Viimeisenä iltana ennen avainten tai huoneistonluovutuspäivää hinkkasin vielä sormenjälkiä täynnä olleita ikkunoita, (jotka vasta jouluna pesin), pesin uuninpeltejä, sulattelin ja pesin jääkaappia.. Lista tuntui loputtomalta, mutta selvisin ja Mini nukkui onneksi tällä viimeisellä siivouskerralla siihen saakka, kunnes olin saanut kaiken lähes valmiiksi.

Mutta onneksi voi nyt sanoa, että tämä muuttoruljanssi on ohi ja me ollaan kaikki sopeuduttu uuteen kotiin hyvin. Vaikka edelleinen koti oli Minin ensimmäinen ja koti, jonne poika melkein syntyikin, ei minulle tuottanut tunnon tuskia sulkea ovea viimeistä kertaa perässä. Olin ainoastaan helpottunut - en jäänyt kaipaamaan mitään. Max jäi edellisestä kodista kaipaamaan oikeastaan vain sitä, että mummo asui kävelymatkan päässä. Nykyisen asunnon hissi on myös ollut kovassa käytössä - yhden yhtä porrasta ei ole kävelty, mutta ehkä se on sallittua näin 1,5 vuotta kestäneen porrasjumpan jälkeen.

Muutamia uusia juttuakin olen päässyt jo hankkimaan, kuten suihkuverhon, säilytyslaatikoita ja syöttötuolin. Muuttoruljanssin ihan paras kohta onkin tavaroiden paikalleen asettelu ja sen toteutumisesta Max on pitänyt erityisesti huolta, ettei vaan tavarat jäisi lojumaan laatikoihin - työnjohtajan ainesta. Tein muuten ihan mahtavan löydön torista! Nimittäin valkoinen Tripp Trapp löytyi meille 25 eurolla. Meidän Minihän ei vielä istu, mutta olin kerennyt jo pitempään katsella käytettyjä syöttötuoleja, mutta niistä jokainen kerkesi mennä nenän ohi. Nyt olin kerrankin ajoissa kiitos hakuvahdin ja aikaisen aamuherätyksen.

Tällä viikolla onkin ollut Maxin hiihtolomaviikko. Isi on kuitenkin ollut tuttuun tapaan töissä, joten se on kulunut kokonaan tavaroiden järjestelyihin tai no yhdellä kädellä on tehty ruokaa, toisella järjestelty tavaroita ja kolmannella viihdytetty poikia, joten ei ole kyllä aika käynyt pitkäksi ja uni on tullut äidille illalla ennen kuin on edes kerennyt ajatella nukkumista. Uuden kamerankin hankin tuossa viime viikonloppuna ja olen sitä jo sormet syyhyten odottanut päästä enemmänkin testailemaan, mutta harmillisesti aikaa kuvaamiselle saati sitten blogille ei ole oikein ollut. Kai tämä arki tästä taas edes jonkin verran rauhoittuu, kun koti on taas kuosissaan ja päästään kiinni totuttuun arkirytmiin.

11 kommenttia:

  1. Ihana,että ootte päässeet jo uuteen kotiin muuttamaan. Mäkin rakastan sitä,kun saa laitella uutta kotia kuntoon,tavarat paikoilleen,niin parasta!!
    Vähänkö mahtava tuo sun syöttis löytö!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa kun koti alkaa taas näyttää kodilta! Oli myös kiva huomata, että kerrankin uusi asunto oli niin hyvin siivottu, ettei tarvinnut edes kummemmin siivota ja sai heti keskittyä tavaroiden paikalleen asetteluun. Tuo syöttötuoli oli niin kiva löytö, että oikein innolla odotan, että poika oppii siinä istumaan :)

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin! Ja vitsit miten ihana vauva! Muka jo niin ison näköinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olenkin tältä pienimmältä pojalta aika ajoin kysellyt josko me vielä kerettäisiin ne pari newborn kuvaa napata, mutta hän on ollut sitä mieltä että ei. En ymmärrä mikä kiire noilla on kasvaa :"D

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiin, kiva, että viihdytte hyvin!

    Ja vau, onnea hienosta kirppislöydöstä!!

    VastaaPoista
  4. Onnea puolivuotiaalle ja samantein muistorikkaita hetkiä uuteen kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se tänne tän kommentin heitti, kun olin kirjoittavinani puoli vuotis tekstiin... No, samapa tuo kunhan tuli perille. =)

      Poista
    2. Juu eipä se haittaa, kun perille tuli ja kiitos kovasti <3

      Poista