tiistai 7. helmikuuta 2017

elämäni maitobaarina

Meidän Mini on ollut täysimetyksellä, kunnes neljän kuukauden iässä aloiteltiin maistelemaan soseita. Tosin tarkempien silmien alla tarkastellessa täysimetyksen käsitys taisi mennä jo siinä vaiheessa, kun poika vei parikuisena suuhunsa ikean pehmoparsan. Imetys, kuin imetys täysi tai osittainen - helppoa ja hiton vaikeaa ja samalla ihanaa ja ihan kamalaa.

 Ensinnäkin imetys aikaansaa kummallisia mielitekoja. Tai no okei ei se suklaanhimo nyt millään tavalla poikennut normaalitilasta, mutta se voi, mitä piti saada leivän päälle. Mitä enemmän voita ja nimenomaan voita sen parempi. Sitten tuli kuvioihin allergiat ja suklaa kiellettiin, samaten se voi ja kaikki maitotuotteet. Alkoi imetysdieetti. Kauramaito ja tärkkelysjuusto, soijajogurtti ja kaurapuuron makuinen aamukahvi.. niin pahaa, että oikeastaan jo ihan hyvääkin. Ainakin, kun ei ole moneen kuukauteen muuta maistanut.


Sitten se jatkuva nälkä puhumattakaan siitä kevyestä "iltapalasta" ja välipalasta ja välipalan välipalasta. Pari leipää nyt, kolme leipää hetken päästä ja vielä pari kotvasen kuluttua ja kun se nälkä iskee, niin se iskee ihan ennalta varoittelematta, sillä sekunnilla - Huutava pikkunälkä! Enkä ole ainut jolla nälkä yllättää myös sillä samalla hetkellä, kun kaivan ruokaa kaapista. Myös tuolla Minityypillä on tottakai nälkä sillä samalla sekunnilla - Huutava sellainen.

Ensin sitä imetetään yötä päivää vauvan tahtisesti. Nälkä, kun ei katso kelloa - 15 minuutin tai parin tunnin välein, 15 minuuttia tai tunnin putkeen. Sitten soseiden tullessa kuvioihin imetyskerrat harvenevat ja viimeistään silloin kuvioon astuvat ne maitolammikot, joissa voisin uida aamuisin. Mutta onhan imetys onnistuessaan myös äärettömän helppo tapa ruokkia vauva - kulkeehan ruoka aina mukana minne menenkin. Kunnes huomaan Minin haluavan ruokaa merketin hyllyjen välissä, automatkan aikana tai vaikka kesken ravintola lounaan. Nälkähuudon lomassa ihmisten katseet saavat vilkuilemaan lähintä vessaa, takaraivossa kolkuttava kysymys "söisinkö itse vessassa" saa mut kuitenkin pysähtymään ja päätän syöttää vauvan katseista huolimatta just siinä.


Ja vaikka joudunkin kaivamaan kumisen juustoni veitsen avulla vakuumirasiasta, tuon pienen maitoparran leveä hymy maitoa täynnä olevan masun ansiosta tekee tästä kaiken vaivan arvoista. Vaikka todistetustikin myös korvikkeella kasvaneista vauvoista kasvaa kelpolapsia, eikä imetys ole takuu allergiattomuuteen, joten jos imetys ei jostain syystä onnistu ei siitä tule itseään soimata. Imetys ei ole mikään hyvän äitiyden mittari. Päinvastoin nostan hattua niille, jotka sen viisikin kertaa yöllä heräävät lämmittämään maitopulloa. Yksi syy miksi imetänkin on toisaalta juurikin sen helppous - tissi suuhun ja jatkamaan unia.

Enkä ole ollenkaan varma olenko valmis luopumaan mun kaurapuuron makuisesta aamukahvista.

10 kommenttia:

  1. Juu,se on kyllä melkoisen ristiriitaista tuo imetys. Tässä nyt Mineaa kohta 8kk imettäneenä,sitä rupeaa jo pikku hiljaa odottamaan että sais käyttää muitakin kuin näitä imetyspaitoja!!oikeasti varmaan poltan nämä roviolla,niin täynnä oon näiden pitämistä. Mutta lopetanko vielä,no en hemmetissä!!Ainakin sinne vuoden ikään yritetään mennä☺
    Tsemppiä sullekin maitoabaarin pitoon♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole edes vaivautunut hankkimaan imetystoppeja. Muutaman kivan imetyspaidan olen kyllä löytänyt, joista ei edes heti huomaa, että olisi imetyspaita - niitä käytän sitten ihmisten ilmoille lähtiessä. Mutta ne imetysliivit.. Miksi? Oi miksi niistä tehdään niin hirveitä?! :D Samat suunnitelmat täälläkin imetyksen jatkamisen suhteen ja kiitos <3

      Poista
  2. Ai kauhee mä niin samaistun tohon omaan syömiseen! Miten sitä voikin syödä enemmän kuin oma mies joka tekee fyysisesti raskasta työtä ja itse "vaan" imetän :D mutta kun... ruoka ja kaikki syöminen nyt vaan on hyvää ja vie sen jatkuvasti kolkuttelevan nälän pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Ravintolassakin, kun kaikki muut on syönnin jälkeen ihan ähky, niin minä se vaan mietin, että voisin vetää perään vielä toisen samanlaisen.. :D Mut hei, imetys vie oikeesti niin paljon energiaa!

      Poista
  3. Hahaa, ihan totta, ihanaa, kamalaa ja ihan kamalaa touhua. :D

    VastaaPoista
  4. Voi että, kuulostaa niin tutulta tuo voin himo! Mitä enemmän voita sen parempi! :D Tsemppiä imetykseen, täällä myös imetetään pikkuista ja ihan päivä kerrallaan mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, sielläkin siis voi maistuu :D Kiitos tsempeistä! Noin se pitää mennäkin.. Välillä tuntuu rankalta, mutta helpottaa jos muistaa ottaa päivän kerrallaan eikä stressaa liikaa tulevaa :)

      Poista
  5. Ja nyt tätä lukiessa iski kauhea nälkä, taidan mennä nimenomaan tuolle välipalan välipalalle :) ps. En edes imetä ja silti jatkuva nälkä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! No mut aina löytyy syy pienelle välipalalle :D

      Poista