lauantai 31. joulukuuta 2016

vuoden viimeisenä


Tasan vuosi sitten, vuoden viimeisenä päivänä sain tietää elämämme mullistuvan aika tavalla. Rakettien paukkuessa taivaalle muistan hymyilleeni. Oli aika mieletön alku vuodelle tiedostaa kantavansa mukanaan jotain niin suurta, mutta samaan aikaan vielä niin pientä ja haurasta - uutta elämää.

Vuosi oli monella tapaa rakas, mutta myös raskas. Se oli vuosi, joka toi meille pikkuveljen ja sai meidät onnesta sekaisin. Toisaalta taas se toi surun ja muistutti myös samalla aika karvaalla tavalla, siitä kuinka tärkeää on muistaa elää hetkessä ja mikä on oikeasti tärkeintä. Mutta päällimmäisenä vuosi 2016 oli täynnä odotusta, onnellisia hetkiä, yllätyksiä. Elämää!

Ensi vuotta odotan innolla. Sen varalle on jo monta toivetta ja haavetta. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mihin suuntaan elämä heittää - Elämä on seikkailu, jossa mikä vaan on mahdollista.

vauvan ensimmäiset joululahjat

Ennen uuden vuoden vaihtumista muistellaan vielä joulua Minin joululahjojen merkeissä. Jouluhan oli meidän pienimmän pojan ensimmäinen ja myös meille vanhemmille ensimmäinen joulu vauvan kanssa, joten myös siltä osin meille erityisen merkittävä. Esikoisen laskettuaika oli 20.12 ja olin jo silloin aika varma, että jo tuolloin saisimme syliin pienen jouluvauvan. Toisin kuitenkin kävi, sillä hän antoi odotuttaa itseään tammikuun puolelle.


En osannut ajatellakaan kuinka hankalaa lopulta oli pähkäillä mitähän vauvalle voisi joululahjaksi ostaa. Vauvalle, joka ei vielä tietysti osannut kertoa mistä piti ja jolla toisaalta oli jo veljen jäljiltä kaikkea. Halusin kuitenkin jotain sellaista joka säilyisi muistona pidempäänkin. Rakastan Brion puisia leluja ja niitä olenkin haalinut ennestään kirpputoreilta. Tämä pinottava pelle onkin ainut jonka olen uutena ostanut. Ihan vielä vauva ei sillä pääse leikkimään, mutta kasvaessaan kyllä ja senkin jälkeen siitä saa kivan sisustuselementin pojan huoneeseen (jota ei vielä tosin ole) no mutta pikkuseikkoja.


Kawan Hevea luonnonkuminen ankka sopii niin puruleluksi, kuin kylpyleluksikin. Tämä oli minusta niin hellyyttävä, että se oli pakko saada. Sukulaisille vinkatttiin lahjatoiveita kyseltäessä, Minin kasvaneen niin hurjaa vauhtia, että vaatteista on aina pulaa - varsinkin bodyista ja yöpuvuista. Vaatteita saatiinkin paljon, kuvissa tosin vain osa niistä (ne jotka löysin), sillä niistä suurin osa taitaa odottaa pesua pyykkivuoren huipulla.


Tämän ensikirjan halusin ostaa lahjaksi ihan vain sen söpöyden vuoksi. Kirjoja on nimittäin kasapäin jo Maxin ajoilta. Kirjan sivuilla on kaunis kuvitus ja vaikka sen sivuilla ei paljon tekstiä löydy, ne inspiroivat kertomaan omaa tarinaansa.

tänään 3kk 19pv
Lopuksi vielä tuore kuva meidän Ministä. Poika on oppinut tarraamaan napakasti kaikkeen ja tutkiskelee mielellään pitkikiäkin aikoja helistintä kädessään tai leikkimaton leluja. Kuvan tähtibody on myös yksi joululahjaksi saaduista vaatteista ja ihan yksi tämän hetken lemppari. Mini on myös tässä ihan hiljattain oppinut kierähtämään selältä kyljen kautta mahalleen ja nostaa jo hetken hienosti päätään mahalla ollessaan. Hän pyörii myös 180 astetta akselinsa ympäri - ihan kohta varmaan ryömitään, Ääk!

Saivatko teidän vauvat lahjoja ensimmäisenä jouluna? Vai odottaako pukki tulevia jouluja, kun lapsi alkaa enemmän itsekin ymmärtämään pakettien avaamisen päälle?

tiistai 27. joulukuuta 2016

jaettu joulu - jaettu stressi

Aikaisempina vuosina jouluaattoa on juhlittu aina joko äitini tai siskoni luona. Syöty, juotu ja jaettu lahjat. Siitä sitten jossain vaiheessa iltaa on aina vaihdettu kyläpaikkaa anopille, joka taas on koko päivän odotellut ruokapöytä notkuen meitä saapuvaksi. Sitten taas syöty, juotu ja jaettu lahjat, vaikka ähky meinasikin tulla jo ensimmäisen kierroksen aikana. Joka kerta on tuntunut aina yhtä kurjalta vaihtaa kyläpaikkaa lennossa. Myös Maxin toive on ollut aikaisempina vuosina viettää joulua kotona, niin että joulupukki tulisi meille kotiin eikä aina jonnekin muualle. Siispä tänä vuonna päätettiin yhdistää joulu ja juhlia sitä kaikki meillä yhdessä.


Kaiken kaikkiaan meitä olisi siis joulua viettämässä kuusi aikuista ja neljä lasta, mutta hyvin me tänne pikku kolmioon mahduimme ja saatiin me minusta aikaiseksi mukavan lämminhenkinen joulu. Tosin en ole varma johtuiko se vain siitä, että meidän pirtti oli tupaten täynnä porukkaa. Perinteistä poiketen päätimme tänä vuonna myös jakaa jouluruokatarjoilut. Äitini teki karjalanpaistin, mieheni äiti paistoi kinkun, siskoni toi joululaatikot ja mun tehtäväksi jäi mm. sitten leipoa kakku ja joulutortut sekä laittaa koti juhlakuntoon - tosin nämäkin vain omasta tahdostani.


Vieraat saapuivat puoli kahdentoista maissa ja siitä aika pian myös joulupukki kolkutteli ovelle. Pukki meinasi kuuleman mukaan pökertyä jo toisen kerroksen kohdalla, mutta onnistui kuitenkin saamaan lahjasäkit kolmanteen kerrokseen. Joulupukki oli tällä kertaa eräs perhetuttumme ja sopi pukin rooliin kuin valettu. Pukin letkautukset saivat aikaan hilpeyttä varsinkin aikuisten kesken. Max selvästi jännitti pukin tapaamista, mutta jälkikäteen kertoi, että joulupukin vierailu oli päivän paras juttu.

Suurin osa lahjoista oli varustettu Maxin nimellä, mutta löytyi sieltä muutama paketti meille muillekin. Max sai mm. isoja legoja, kauko-ohjattavan auton, taikurisetin ja kasoittain Halloween krääsää -  Tuo villitys tuli selvästi jäädäkseen. Minin paketeista taas paljastui paljon uusia vaatteita, söpö kylpyankka, Brion pinottava pelle ja ensikirja.

Minin allergiasta johtuva imetysdieetti takasi sen, etten saanut tänä jouluna yhden yhtä suklaata, saati kakkua, laatikoista tai joulutortuista puhumattakaan. En tiedä oliko se pientä piruilua pukilta, mutta nyt on kaapit täynnä suklaata, sillä en niitä voi syödä. Senkin edestä tuli silti syötyä sitten mm. kauraomenapaistosta kaurapohjaisella vaniljakastikkeella, pipareita ja glögiä ja tietysti kinkkua. Kiitos imetyksen nälkä on jatkuva olotila ja mm. kinkkua sinapilla tulikin ahdettua napaan ihan älytöntä tahtia.

Tänä jouluna halusin panostaa erityisesti kauniiseen kattaukseen ja koska meillä on useampana vuotena peräkkäin ollut tekokuusi, halusin tuoda kattaukseen jotain perinteistä ja mikä olisikaan perinteisempiä kuin aidot havun oksat. Kyllä aito kuusi vain kuuluu jouluun. Kyltit askartelin liitutaulutarrasta, jonka limasin paksulle pahville ja kiinnitin pyykkipojalla havunoksaan. Hyvän joulun toivotus on kirjoitettu valkoisella puuvärillä. Sillä saa minusta liitua helpommin ja siistimmin kirjoitettua tällaista pientä ja yksityiskohtaista tekstiä.

Meillä vietettiin siis joulua oikein mukavissa merkeissä. Ainut vain, että se hujahti ohi yhdessä hujauksessa - ihan niin kuin joka vuosi.

perjantai 23. joulukuuta 2016

hyvää joulua


Kun pieni tonttu matkaan lähti,
taivaalla tietään valaisi tähti.
Se johdatti lumisen metsän taikaan,
aidon Joulun unelmaan ja aikaan.

 
Täällä kaksi tonttua minun lisäkseni toivottaa sinne ihan jokaiselle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

perjantai 16. joulukuuta 2016

jouluinen koiramäki

Viime lauantaiaamuna saatiin idea heittää pieni reissu Tampereelle. Olihan jostakin pienestä kaupunkireissusta jo puhuttu aikaisemminkin, mutta mitään ei oltu tarkalleen sovittu. Nimittäin itseäni etukäteen hieman hirvitti lähteä reissuun pienten lasten kanssa kelien ollessa niin arvaamattomia. Lauantaiaamusta keli vaikutti kuitenkin sen verran hyvältä, että varasin liput edullisemmin netin kautta ennakkoon ja otimme suunnaksi Tampereen Koiramäen.



Koiramäessä oltiin käyty Maxin kanssa pari kertaa aikaisemminkin, mutta Koiramäen joulu oli vielä kokonaan kokematta. Ilma oli hyytävän kylmä, vaikka mittari näytti vain seitsemää astetta. Minä viihdyinkin eniten paikan tunnelmallisessa kahvilassa, jossa kävin vähän väliä lämmittelemässä.

Koiramäessä oli meneillään kuusijuhla, jonka aikana tietyin väliajoin Koiramäen -kirjoistakin tutut hahmot lauloivat ja leikittivät paikalla olijoita. Eri puolille kylää oli järjestetty mm. myös pipari- sekä askartelupajoja, joihin pääsi halutessaan osallistumaan. Nälän yllättäessä ostettiin pienistä kojuista makkaraa ja lämmiteltiin kahvilassa höyryävän kuuman kaakaon kanssa.


Max löysi itselleen lahjatavaramyymälästä punaisen joulupukin kuvalla varustetun joulupallon ja nähtiinhän me itse joulupukkikin, joka jututti meidän Maxia ja uteli lahjatoiveita. Toiveet Max piti kuitenkin visusti salassa ja kehoitti tarkistamaan listasta - sinnehän ne tosiaan oli kirjattu varsin selkeästi. Joulupukin tapaaminen oli tosi mieluinen juttu, mutta voiton taisi kuitenkin viedä Draculan linna, jonne pojan olisi pitänyt päästä yhä uudestaan.


Mini nukkui lähes koko reissun ajan ja heräsi kerran menomatkalla ottamaan huikat huoltoasemalle pysähdyttäessä, Tampereelle saavuttaessa vaipan vaihtoon ja nukkui sen jälkeen koko kolmetuntisen Koiramäki vierailun ajan vaunuissa. Illalla ennen kotiinlähtöä suunnattiin vielä ravintolaan, jossa Mini sitten tankkasi oikein kunnolla. Lauantai illasta keskustan ravintolat näyttivät olevan tupaten täynnä ja meille kerrottiinkin, että ruokaa sai odotella lähes tunnin. Siinä se lähes tunti kuluikin kätevästi Minin syödessä ja kun ruoka tuli pöytään voitiin vaihtaa osia - Minin seuratessa menoa vaunuistaan.

Alunperin ajateltiin, että oltaisiin vielä kierrelty keskustassa enemmänkin, mutta kello näytti jo sen verran paljon, että kaupat sulkivat juuri oviaan. Mini nukkui myös koko menomatkan kotiin ja kerkesin jo miettiä, että tuleva yö menee sitten kukkuessa, mutta turhaan. Uni maittoi yölläkin - Äitinsä poika.

lauantai 10. joulukuuta 2016

löytöjä joulumarkkinoilta


Viime viikonloppuna käytiin kiertelemässä joulumarkkinoilla. Sisäänpääsy markkinoille oli ilmainen, joten yllätyin miten paljon myyntikojuja ja kaikenlaista ihanaa sieltä löytyikään. Ihasteltua tuli etenkin lastenvaatekojuja, kynttilöitä ja jouluisia kransseja. Niin paljon olisi ollut kaikkea mihin olisin voinut tuhlata, mutta aika hyvin sain hillittyä itseni. Mukaan tuolta lopulta tarttui mustavalkoinen sisustustyynynpäällinen, käsinvalettu kuusikynttilä ja muutama joulukortti. Nuo paperista taiteltut tähdet olivat myös messutuomisia idean muodossa. Ne olivatkin helpompia tehdä, kun osasin odottaa. Netistä löytyy monet ohjeet niiden askarteluun - tässä yhdet hyvin selkeät.

Edellisvuosina olen askarrellut itse kaikki joulukortit. Vaikka korttien askartelu mukavaa onkin, niin tänä vuonna on tullut askarreltua niin monet kortit mm. ristiäiskutsut ja kiitoskortit, että valmiit kortit tähän saumaan oli ihan hyvä idea. Vielä kun löysin Harjun Paperin myyntikojusta niin kivoja kortteja. Eläinaiheiset postikortit ovat Henna Adelin käsialaa ja kultafolioidut kortit Annika Välimäen.

Täällä on jo koti puettu jouluun, tontut ovat vallanneet talon ja kuusikin koristeltiin itsenäisyyspäivänä piiiitkän kinuamisen tuloksena. Itsestä tuntuu vähän hassulta koristella kuusi jo useaa viikkoa aikaisemmin, kun on itse lapsena tottunut tekemään sen vasta aattoaamuna. Näin ne perinteet muuttuu ja saa toki muuttuakin - onhan joulu erityisesti lasten juhla ja lapset on ne, jotka tekevät joulusta juhlan.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

arvonnan voittaja on..


 
Nyt olen saanut arvottua voittajan kaikkien neuvolakorttikotelon arvontaan osallistuneiden kesken.
Oot niin ihana - neuvolakorttikotelon voitti Marja-Liisa, Onnea! Laitan sinulle pian viestiä.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Tämän olisi varmasti ansainnut teistä jokainen. Olen iloinen teistä jokaisesta lukijasta siellä. Niin vanhoista, uusista ja ihan vain täällä blogissa piipahtavista. Ihanaa kun olette!

yhteistyössä ootniinihana.fi

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

viikonloppuna


Täällä ollaan viikonlopun aikana tehtailtu ihan valtava kasa pipareita. Ajattelin, että jospa ne jo säilyisi aattoon asti, mutta ei tietoakaan - Sen verran tasaista tahtia on kasa huvennut. Multa vaan taitaa jäädä tän vuoden pipareiden syönti tähän. Minillä, kun on ilmennyt allergiaoireita kananmunalle.




Samalla leivottiin pojan kanssa myös piparitalo joulua odottamaan. Tänään olisi sitten aikomus suunnata joulumarkkinoille tunnelmoimaan ja inspiraatiota hakemaan. Joulua kun olisi tarkoitus juhlia tänä vuonna meillä - äitini, anoppini ja siskoni kanssa, joten koristuksiin tulee panostettua varmasti edellisvuosia enemmän.


Ensimmäinen adventti kerkesi mennä jo ohi ennen kuin innostuin tuunaamaan nämä neljä pöytäkynttilää toimittamaan adventtikynttilöiden virkaa. Nämä oli tosi helppo ja nopea toteuttaa. Leikkasin vain liitutaulutarrasta sopivat palat, rei'itin ne ja piirsin liiduilla numerot ja sitten vain kiepautin narulla kynttilän ympärille.



Meidän Mini on taas kasavut niin vauhdilla, että suurin osa bodyista (miten tää kirjoitetaan) ja sukista on jäänyt pieniksi. En voi käsittää, että tuo reilun kahden kuukauden ikäinen jäbä on jo kasvanut ulos 62 senttisitä vaatteistakin! Nyt menee jo 68-74 senttiset vaatteet. Eilen tuli siis taas vähän täydennettyä pojan vaatekaappia uusilla vaatteilla. Enemmällekin olisi ollut tarve, mutta tällä kertaa ei löytynyt niin kivoja.


Muistutuksena vielä tänään kerkeää osallistumaan ihanaan arvontaan. Arvontaan pääset vaikkapa tästä linkintä. Käy kurkkaamassa!