sunnuntai 30. lokakuuta 2016

hämähäkkien vallassa



Meidän viisi vuotiaan toimesta tätä oltiin niin odotettu, kyselty ja kyselty jo vuodenpäivät -  jopa enemmän kuin joulua. Milloin? Milloin voi juhlia Halloweenia? Joko nyt on Halloween? Itse, kun en oikein kyseisestä juhlasta perusta, eihän se esimerkiksi kuulunut omaan lapsuuteeni eikä juhlalla ole täällä Suomessa edes vakiintunutta juhlapäivää ja joitakin siihen liittyviä asioita en vaan voi yksinkertaisesti sietää, joten en ollut heti kovin innoissani. Max oli kuitenkin niin paljon toivonut saavansa järjestää kyseiset teemajuhlat, että olihan mun myönnyttävä ja onneksi mulla on (vielä) päätäntävalta siitä minkälaisia hirvityksiä meille kotiin kannetaan, joten meillä juhlittiin Halloweenia hämähäkkien, lepakoiden, haamujen ja kurpitsojen keskellä tänä sununtaina.

Tarkoitus oli juhlia ihan vain pienesti, sillä sekä viime että sitä edelliset viikonloput ovat olleet juhlaa juhlan perään. Siispä tällä kertaa annoin Maxille luvan kutsua vain yhden kaverin. Tarjolla oli teemaan sopivia munkkeja, hämiskeksejä ja suklaita. Edellisiltana olin tehnyt vaahtokarkkimassasta haamuja, jotka oli tarkoitettu koristeeksi, mutta nekin päätyivät maistelun kohteeksi sekä mukaan poikien leikkeihin. Pojat saivat aikaan kahdestaankin jo aikamoisen hulinan, leikkien aihepiiri tuntui pyörivän Halloweenin ja merirosvojen ympärillä. Leikkiä riitti neljän tunnin ajan ja varmasti olisi riittänyt vielä pidempäänkin ellei kaveria oltaisi tultu jo hakemaan kotiin. Näin pienellä vaivalla saatiin kyllä aikaan kivat pikku juhlat ja lapsille hauskaa tekemistä.

tiistai 25. lokakuuta 2016

syysloma ja ristiäisstressiä

Mihin tää aika juoksee? Lokakuun viimeisiä päiviä viedään, vaikka vastahan kuu vaihtui. Apua! Mini on aloittanut iltatankkaukset, jotka alkaa siinä ilta viiden pintaan ja jatkuu aina puoleen yöhön saakka. Oma aika on tästä syystä aika kortilla, mutta en minä valita. Tuntuu, että näin toisen lapsen kohdalla sitä osaa ihan erityisesti nauttia jokaisesta hetkestä. Pöllämistyneenä sitä vain huomaa ajan juoksevan ihan hirveää vauhtia.


 
Syyslomakin oli ja meni. Tuolla syyslomaviikolla vietettiin paljon aikaa poikien kanssa kolmestaan. Oli kaveri synttäreitä, kummitytön synttäreitä ja muuten viikko kului sitten kotoillessa ristiäisjärjestelyjen ja leipomuksien parissa.

 Maxin ollessa kokonaisen viikon päiväkodista lomalla tuntui, että arki sujui paljon helpommin. Ei tarvinnut kammeta ylös aamusta yhtä aikaisin, kuin mitä päiväkotiaamuina eikä aika kulunut viemisiin ja hakemisiin. Jos miettisin asiaa vain omalta kannaltani, niin varmasti hoitaisin molemmat pojat kotona. Esikoisen kannalta katsottuna on kuitenkin parempi, että hän saa päivittäin oman ikäistä seuraa ja ehkä tärkeimpänä harjoitusta ryhmässä toimimiseen ennen koulutielle lähtöä.


Viime viikonloppuna juhlittiin Minin ristiäisiä. Päivää ennen juhlia vielä keskeneräiset juhlajärjestelyt saivat aikaan viime hetken paniikin, kun tajusin etten kyllä millään selviä juhlapaikan järjestelyistä itse. Illasta soittelinkin sitten apujoukkoja kehiin. Esikoisen ristiäisiä, kun vietettiin kotona, niin helpostihan silloin kaikki hoiti itse etukäteen kuntoon. Nyt seurakuntatilan järjestämiseen oli aikaa vain tunti tai oikeastaan ei sitäkään, sillä olin itse paikalla vielä puoli tuntia myöhässä!

Koko juhlia edeltävä päivä meni hellan edessä ruokaa laittaessa ja leivonnaisia väsätessä tietysti imetyksen lomassa. Illan pimeinä tunteina löysin itseni yhä kuorruttamasta kakkua ja kun siitä ei vielä tullut millään tasaista, revin jo paniikissa hiuksia päästäni. Miksi ihmeessä mä edes ajattelin tekeväni mitään itse? Miehen puolesta, kun oltaisiin voitu tilata kaikki valmiina.


Lopulta luovutin kakun kanssa ja ajattelin, että jos se vielä aamusta näyttää yhtä toivottomalta niin käydään jostakin konditoriasta ostamassa toinen. Eihän se yön aikana ollut miksikään muuttunut, mutta pettymys sen verran laantunut, että päätin lätkäistä kakun kuitenkin samaan juhlapöytään muiden tarjottavien kanssa. "Moni kakku päältä kaunis" - klisee ei siis tällä kertaa sopinut tähän kakkuun, mutta maku oli kylläkin kohdallaan ja muilta osin meillä oli ihanat ja onnistuneet juhlat!

Päivästä jäi kuvia kamerani muistikortille vain kolme, joten odottelen täällä vielä kuvia niitä napanneilta ja kirjoittelen sitten myöhemmin vielä muutamalla sanalla päivän kulusta.

torstai 13. lokakuuta 2016

Mini 1kk

Meidän vauva täytti eilen kuukauden. Heti sen jälkeen, kun sairaalasta kotiuduttiin on aika edennyt ihan lentäen. Olin suunnitellut ottavani pojasta vielä pienen pieniä newborn kuvia, mutta hän on kasvaa hujahtanut syntymämitoistaan jo 5 cm pidemmäksi ja reilun kilon painavammaksi. Ja kyllä tuolla tankkaamisella saa kasvaakin. Parhaimmillaan poika vaatii rinnalle kerran tunnissa, mutta yleensä sellaisen kahden kolmen tunnin välein. Tutti ei kelpaa edelleenkään ja välillä musta tuntuu, että poika pitää minua huvituttinaan. Hurjan kasvuvauhdin ansiosta 56 cm bodyt on alkaneet kirraamaan haaroista, mutta 62 cm ovat silti aavistuksen liian isoja.

Yöt menee samalla kaavalla kuin päivät. Vauva heräilee syömään 1-3 tunnin välein - yleensä 4-5 kertaa yössä. Herätä saa siis aika useasti, mutta esikoisen yöherätyksiin verraten on tämä määrä vieläkin ihan luxusta enkä ole tuntenut oloani edes erityisen väsyneeksi.
 


Viimepäivinä aikaisemmin niin rauhallinen ja hyvin nukkunut poika on muuttunut vähän levottomaksi. Poika nukahtaa kyllä helposti syönnin jälkeen syliin, mutta siitä sänkyyn siirtäessä herää hetken päästä ähisemään ja kitisemään ja vaatii pian taas päästä rinnalle, vaikkei selvästi ole enään nälkäinen maidon vain valuessa suupielestä ohi. Olen alkanut epäilemään D-vitamiinitipoista johtuviksi masuvaivoiksi, sillä poika nukahtaa heti nostettaessa syliin vatsalleen tai sitten voihan tämä olla vain jokin vaihe - tiheän imun kausi kenties?

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa huoliiko poika maitoa tuttipullosta ja onnistuihan se pienen alkuihmetyksen jälkeen hyvin. On siis vielä toivoa, että pääsisin lähiaikoina livahtamaan tämän kulahtaneen kuontaloni kanssa kampaamon penkkiin.

Valveillaolohetket ovat vieläkin aika lyhyenlaisia, mutta jo jonkin aikaa hän viihtyy sitterissä tai leikkimatolla ja on selvästi päivä päivältä kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta. Hän ottaa katsekontaktia ja virnuilee hoitopöydän vieressä olevalle kirkkaan keltaiselle hymynaamalle. Innostuessaan tuhina käy ja kädet ja jalat heiluvat. Harmitusta aiheuttavat pipon pukeminen ja nälkä, joka on ainut asia mistä ilmoitetaankin sitten tosi kuuluvasti.

Sellainen on meidän Mini, 1kk.

lauantai 8. lokakuuta 2016

ristiäiskutsut

Täällä on ollut viimeisen viikon aikana teemana ristiäisjärjestelyjen suunnittelu ja järkkäily. Ristiäiskutsut valmistuivat alkuviikosta ja lähtivät postin matkaan sekä saamani tiedon mukaan ovat myös tainneet tavoittaa kutsuvieraat.


Kutsukortit askartelin valmiisiin valkoisiin korttipohjiin, jotka myytiin kätevässä paketissa kirjekuorien kanssa. Eipä tarvinnut kaupassa enään arpoa eri kokoisten kirjekuorien välillä. Kortteja varten mukaan lähti myös mm. hennon vaaleansinistä paperia, helmitarroja ja valkoista nauhaa. Kortin kuvan nappasin kaksi viikkoisen pojan pikkuruisista varpaista ja tulostin kuvan sitten kotitulostimella. Kuvasta olisi varmasti tullut tarkempi, jos olisin tilannut sen valokuvaamon kautta, mutta koska havahduin korttien tekoon näinkin myöhään, ei aikaa tilaukselle enää jäänyt. Ihan kivat kuvista tuli kuitenkin näinkin. Kaikista korteista ei tullut ihan identtisiä, vaan toisiin tuli hieman erilaiset nauhat ja helmikoristeet.


Tällä viikolla papin käydessä kotikäynnillä sovittiin tarkemmin ristiäisten kulusta. Ennen sitä täytettiin kaavake lapsen nimestä ja muista tiedoista. Tässä kohtaa mies teki vielä viime hetken nimipohdintaa, mikä sai mut ärsyyntymään - eikö tämä keskustelu oltu käyty jo niin monet kerrat aiemmin. Mutta sitten toisaalta, voiko asiaa miettiä liikaa - Onhan kyse niin isosta asiasta ja se sai myös minut laittamaan nimet vaakakuppiin yhä uudestaan. Lopulta kuitenkin päädyttiin yhteisymmärryksessä niihin kahteen nimeen mitä oltiin jo aikaisemmin pojalle kaavailtu.


Tarkoituksena on juhlia ristiäisiä parin viikon päästä lähisuvun kesken. Ristiäisiä varten on varattu kirkko ja kastetilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu järjestetään seurakunnan tiloissa. Vaikka ristiäisten päätarkoitus on kaste, eikä varsinaisesti nimen anto, tulee se monelle sukulaiselle olemaan ensimmäinen kerta, kun pojan näkevät. Siispä samalla onkin hyvä tilaisuus julkistaa pojan nimi kaikille yhtäaikaisesti.