lauantai 30. heinäkuuta 2016

547 huonosti nukuttua yötä

Öiset heräilyt ovat tulleet taas tutuiksi. Kai luonto koettaa valmistaa tulevaa varten. Kohtahan se on taas käsillä - rakas, mutta raskas vauva-aika.

Esikoinen herätti kymmeniä kertoja yössä. Jossakin vaiheessa en pysynyt enään laskuissa ja kun neuvolassa kysyttiin miksen saa unta; Herättikö vauva öisin itkullaan vai yöllisellä möyrimisellään, en osannut vastata. Olin niin väsynyt, ettei ajatus kulkenut. Silti sain vastaukseksi sen mitä olin itsekin ajatellut. Jos jaksoin pitää huolen pojasta, niin muulla ei ollut väliä ja tähän uskoin pitkään. Koska vauvan hoito vei huonosti nukuttujen öiden vuoksi minusta kaikki mehut oli jostakin luovuttava. Jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän surullista, mutta unohdin itseni ja elin vain poikaa varten. Hänen tarpeitaan kuunnellen. Yksinkertaisesti tuntui, että voimat eivät vaan riittäneet muuhun.

Nyt kun tuota aikaa muistelen poika herätti öisin joka kerta itkullaan ja rauhoittui vain joko rinnalle imettäessä tai syliin hyssytellessä. Päivisinkin nukkumaan meno oli yhtä hyssyttelyä ja siihen unen saantiin ja nukutteluun meni kolminkertainen aika kuin mitä itse nukkumiseen. Silloin en nähnyt muuta keinoa. Nyt mietin olisiko poika nukkunut, jos olisin itse höllännyt otetta. Ehkä vain yritin liikaa? Teinkö itse nukkumisesta ja nukahtamisesta suuremman numeron kuin sen tarvitsi ollakaan? Ainakin se on totta, että itsehän alusta asti pojan sylissä hyssyttelyyn opetin ja kukapa nyt saavutetuista eduistaan haluaisi luopua. Toisaalta taas olisinko pystynyt jättämään sänkyyn lohduttomasti huutavan vauvan ja vain odotellut huudon loppumista ja nukahtamista, en varmasti.


Vauva huusi öisin maitoa ja läheisyyttä ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Näin vauva ilmoittaa tarpeestaan. Mutta kun yöt alkavat olemaan niin rikkonaisia, kuin meillä on jokin pielessä. Aika pian selvisikin, että ainakin osasyynä olivat allergiat. Maitoallergiaa lähinnä epäiltiin, mutta noihinkin tutkimuksiin päästiin vasta puolen vuoden odottelun jälkeen. Tulos: maitoallergiaa ei todettu. Myös punaiseksi lehahteleva iho oli yhtäkkiä tiessään ja muita allergioita ei (vielä tässä vaiheessa) löydetty.

Lopulta puolitoistavuotta siihen tarvittiin, että poika nukkui sitkeän unikoulun tuloksena kokonaisen yön heräilemättä. Vieläkin, kun kuulen kuukauden ikäisen vauvan nukkuvan koko yön heräten vain kerran syömään, saa minut hämmästymään. Voiko se oikeasti mennä noin? Noin helposti.

Tällä kierroksella olen luvannut itselleni ottaa rennommin, joissakin asioissa yrittää vähemmän toisissa enemmän. Vähemmän hyssyttelyä ja hysteriaa ja toivottavasti enemmän unta ja hyvin nukuttuja öitä. Helpommin sanottu kuin tehty. Tällä kierroksella en kuitenkaan unenlaadusta tingi. Tällä kertaa, kun pelissä ei ole vain yhden ihmisen tarpeisiin vastaaminen vaan kahden ja sen lisäksi tulisi vielä jaksaa pitää huoli itsestäkin. Sillä itsehän sitä tärkein tässä keskiössä onkin - miten sitä muuten jaksaisi? Jos yöt alkaa olemaan yhtä huuto-orkesteria, sille on tehtävä jotain. Enää en tyydy siihen, että odotellaan puoli vuotta ja ihmetellään vielä vuosi päälle. Tällä kertaa ollaan esikoisen allergioista viisastuttuna osattu varautua ja mm. vakuutus on osittain turvaamassa nopeaa hoitoon pääsyä.

Vauvavuosi - tule vaan, eiköhän me selvitä!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

vauva valtasi vaatehuoneen


Se, että saadaan tilaa yhden pienen ihmisen vaatteille vaatii koko asunnon mittaista kaappien läpikäymistä ja tavaran karsintaa - näitä pienen kämpän iloja. Mutta tulipahan taas heitettyä monta pussia lahjoitukseen sekä odottelemaan kirppispöytää, kunhan syksyllä olen taas siinä kuosissa, että tavaroiden roudaaminen onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. Pari juttua sain myös myytyä, kuten eteisessä vain tilaa vievän sähköauton. Oi kyllä. Se valtasi koko eteisen ja vannoin jo heittäväni sen ikkunasta, jos sitä ei tule joku hakemaan. Auto meni kuin menikin kuin kuumille kiville ja eteiseen saatiin juuri sopivasti tilaa vaunuille.

Vaatehuone pääsi erityisen syynin kohteeksi. Siitä nyt ei ennen kuvia ole, mutta kaikki varmasti osaavat kuvitella tuon huoneen piripintaan täynnä, no kaikkea mahdollista! Vaatehuone toimittikin enemmin varaston virkaa. Nyt, kun sieltä on karsittu kaikki ylimääräinen saatiin tilaa myös vauvan vaatelipastolle.


Meidän pikkuruinen vaatehuonehan sijaitsee makuuhuoneen yhteydessä. Vaatehuoneesta löytyy nyt vauvan ja omien vaatteiteni lisäksi pieni kotitoimisto. (Koska tulostin ja muut oheistuotteet ei mahdu muualle). Viime aikoina on tullut pestyä oikeastaan vain vauvan pyykkiä ja huomasinkin, että omat vaatteet on oikeastaan jäänyt pesemättä. Toisaalta eipä tuo niin haittaa, sillä enään vain murto-osa normaalikokoisista vaatteista mahtuu päälleni.

Kaikki pikkukrääsä kuten valokuvat, koriste-esineet ja ompelutarvikkeet sain nätisti piiloon hankkimiini Annon säilytyslaatikoihin. Tämä osio ei nyt täysin miellytä silmää, mutta uskokaa tai älkää on se sentään siistimpi, kuin aikaisemmin.

Lipastoksi hankittiin IKEAn Malm. Vaatteet on lajiteltu lipastoon koon mukaan. Ylimmästä laatikosta löytyy kaikki 50-56 senttiset vaatteet. Yökkärit, housut, puolipotkarit, bodyt ja potkupuvut sekä pienet myssyt ja sukat sekä harsot lajiteltuina myöskin Ikeasta hankittuun lokerikkoon.

Keskimmäisestä laatikosta löytyy sitten vähän isomman koon vaatteet eli 62-68 senttiset. Edellisten jäädessä pieneksi voi keskimmäisestä laatikosta nostaa sitten sopivan kokoisia vaatteita tilalle. Alimpaan laatikkoon tein tilaa vauvan alus- ja pussilakanoille sekä varapeitolle.

Nyt myös pinnasänky on tuotu makkariin ja ihan pian ajattelin laitella sen jo valmiiksi pientä tuhisijaa varten. Näin sitä vain pikku hiljaa alkaa kaikki olemaan viimeistä silausta vaille valmiina.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

odotan

Ravintolaan astuessa menin ihan hämilleni kysymyksestä - Pöytä kolmelle? Hetkinen, jouduin ihan laskemaan, että kyllä meitä tosiaan on vielä kolme. Ihan kohta kuitenkin neljä ja selvästi olen jo asiaan alitajuisesti valmistautunut. Vaikka vauva ei olekaan vielä syntynyt, niin hän on jatkuvasti arjessa ja ajatuksissa mukana. Hän on jo yksi meistä.



Mutta en ole ainoa, jonka mielessä vauva pyörii. Mummot arvailevat pikkuveljen muistuttavan varmasti isoveljeään eivätkä malttaisi odottaa, että saavat pienen nyytin syliinsä. M taas on ajatuksissaan päättänyt, että pikkuveli tulee sitten nukkumaan hänen huoneeseensa ja aina jos vauva vähänkään inahtaa on hän valmiina antamaan tuttia tai maitoa. Hän on myös ajatellut säästää pikkuveljelle yhtä paljon rahaa, että saavat sitten molemmat samanlaiset lelut, joilla leikkiä yhdessä. Isimies odottaa pientä syntyväksi vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Hän on nimittäin maininnutkin, ettei enään jaksaisi katsoa miten vaivalloista välillä tämä minun oleminen on, haha!

Joitakin asioita rakastan odottaa. Kevään aikaan sitä kesän odotusta - niin paljon etten tahtoisi sen loppuvan. Toisaalta taas olen todella malttamaton eikä mm. kauppajonossa odottelu kuulu hyveisiini, vaikka olenkin ollut myös siellä kassan toisella puolella ja tiedän tasan tarkkaan mitä se on.


Tämä raskausaika ja odotus on yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. Kaikki raskauden ajan kolotukset ja jomotukset sekä toisinaan mielen valtaava suuri huoli saa toivomaan odotuksen jo päättyvän. Toisaalta taas tiedostaa tämän ajan olevan niin ainutkertaista, että siitä haluaa ottaa kaiken irti ja onhan se vauvan voinninkin kannalta tärkeää, että hän saa vielä kasvaa rauhassa. Tässä loppuraskauden kohdalla on nimittäin saatu useampaankin kertaan pelätä ennenaikaista syntymää. Näistä ollaan kuitenkin selvitty säikähdyksellä, eikä enään kauaakaan, kun hän on täällä. Esikoinen antoi odottaa itseään raskausviikolle 42. Saas nähdä kuinka käy tämän toisen kanssa - joka tapauksessa enään kuusi viikkoa täysiaikaisuuteen!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

pieniä juttuja



Tämän hetkisen olotilan vuoksi aika vähän tulee enään lähdettyä kauppoja kiertelemään. Nämä yövalot löytyivät liikkeestä, jonka ohi ajaessa aina mietin että tuolla on ehdottomasti joskus käytävä! Se joskus kuitenkin venyi aina vain. Aikaisemmin siksi, että jotenkin aina unohdin paikan olemassa olon ja nykyään siksi, että keskustan pikkukadulla sijaitsevan liikkeen eteen ei saa autoa vaan se on jätettävä hieman kauemmaksi.


Kyseessähän on aivan ihastuttava pikkuliike Harjun Paperi, joka on täynnä mm. sesongeittain vaihtuvia paperituotteita, kortteja, julisteita, lahjapapereita ja askartelutarvikkeita.

M valitsi itselleen omenayövalon ja vauvalle tämän tähden. Yövalot loistavat pehmeästi valoa nyt jo hieman hämärtyvissä kesäilloissa. M asetteleekin joka yö valon pöydällensä ja joka aamu takaisin säilytyslaatikkoonsa. Tiedättekö, kun jokainen pahvilaatikko on säästettävä.

Näitä A little lovely company- sarjan yövaloja löytyi montaa eri mallia mm. pilvi, sateenkaari, päärynä - kaikki niin syötävän suloisia, että olisin varmasti voinut haalia niistä kotiin jokaisen.

Yövalojen lisäksi mukaamme tarttui nuo kaksi korttia, jotka kehystin tauluksi. Taulut on tarkoitus laittaa makuuhuoneen seinälle lähelle vauvan pinnasänkyä. Pojan huoneeseen löytyi myös mustavalkoinen maailmankarttaa esittävä juliste tai lahjapaperia se oikeastaan oli, mutta kehystettynä siitäkin tulee oikein kiva taulu.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

ne vauvanvaatteet

Kuinka paljon niitä sitten oikeasti tarvitsee? Kymmenittäin? Kasoittain? No ehkei kuitenkaan, vaikka aikamoinen kasa niitä nyt onkin kerääntynyt. Onhan ne vastustamattomia. Mutta kuinka paljon on sitten liikaa.. Tai ei kai näitä koskaan voi olla liikaa. Silti vähemmälläkin pärjäisi - ihan varmasti!


Nyt kun vauvan vaatelipasto on kasattu vaatehuoneeseen olen alkanut käymään läpi vauvan vaatteita. Kasasta löytyy niin esikoisen vanhoja vaatteita, ystävältäni saatuja sekä tekemiäni kirppislöytöjä. Koska vaatteita oli jo ennestään sen verran paljon, vain muutamat vaatteet olen ostanut uutena tätä tulokasta varten. Vaatteita tästä kasasta löytyy 50 cm - 74 cm saakka.

Esikoisen aikaan, kun vaatehankinnat pysyivät vielä järkevissä mitoissaan hankin jokaista vaatetta kymmenisen kappaletta eli bodyja 10-13 kpl ja housuja tai potkareita 8-10 kpl per koko. Määrä tuntui ainakin meille sopivalta, koska poika pärjäsi yhdellä vaatekerralla per päivä niin ei tarvinnut olla koko aikaa pyykkiä pesemässä. Myös ne kaikkien etukäteis varoittelut jatkuvasta pyykinpesusta ja vaaleiden vaatteiden epäkäytännöllisyydestä osoittautuivat turhiksi. Hyvin pysyivät valkoiset vaatteet valkoisina, sillä poika puklasi koko vauva aikana ehkä sen pari kertaa. Saas nyt nähdä miten käy tämän seuraavan kanssa. Menohan saattaa olla ihan toista.

Silti vaaleista vaatteista en luovu - sitten vain pestään nyrkkipyykkiä useammin. Ja löytyyhän vauvan vaatteista värejäkin. Lemppareitani ovatkin harmaan ja valkoisen lisäksi kuvissa pilkahtavat mintunvihreä, turkoosi, jäänsininen ja vaalean keltainen. Aika unisex sävyjä kaikki.

Eniten tuosta kasasta on 56 cm vaatteita, jotka olivatkin jo heti synnäriltä kotiuduttua aika sopivia. Muutama 50 senttinen vaate ihan aluksi oli hyvä olla myös, vaikka poika olikin syntyessään jo sen 52 cm ja 4100 g. Niitä voisinkin yhden vaatekerran verran vielä hankkia. Yllätyksekseni kasasta ei löytynyt kuin yksi 62 senttinen body. Olinkin tainnut laittaa ne myyntiin jo pojan vauva aikoina. Housuja löytyi riittävästi, mutta muutama kuuskymppinen bodykin olisi vielä hyvä olla valmiina.



Ulkopukuja löytyy 56cm fleecehaalari ja toppapuku, 62 cm toppapuku ja paksumpi fleecepuku. Kaveriltani sain myös äitiyspakkauksen toppapuvun, joten ulkopukujakin riittää. Voi kyllä olla, että silti vielä tulee hankittua jokin hieman kevyempi collegepuku kotiutumispuvuksi, sillä äitini juuri muisteli viime syyskuussa syntymäpäiviensä aikaan olleen niin lämmin, että tarkeni t- paidalla.

Kun kaikki vaatteet on saatu pestyä ja aseteltua paikoilleen voisin laittaa parit kuvat myös uudistuneesta vaatehuoneesta ja vauvanvaatelipastosta. Tällä viikolla olisi tarkoitus myös roudata esikoisen vanha pinnasänky varastosta nimittäin sen suunnittelemani sivuvaunusängyn kanssa kävi aika nolosti. Mutta siitä lisää myöhemmin.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

viimeinen reissu


Lähdimme viime viikonloppuna pienelle huvipuistoretkelle Visulahteen, vaikkei se pian kovin pieneltä reissulta tuntunutkaan. Kaikesta kivasta ja hauskasta huolimatta viikonlopun nopea kaupunkikierros, autossa istuminen ja helteet eivät hellineet omaa oloa. Kovasti olin kyllä hengessä mukana - kiroten välissä hihaani tukalaa olotilaani. Vaikka isimieshän se oli joka pääasiassa pojan perässä viiletti alas vesiliukumäkiä. Minä olin se vaihtopenkkiläinen, joka tyytyi huiskuttelemaan paikaltaan.

Päivälle osui viikon ainut aurinkoinen ja lämmin päivä. Otin kameran mukaan, mutta jätin sen suosiolla autoon. Edes tuon kameran kanniskelu ei enään luonnistu ilman suurempia ponnisteluja - siispä kuvat jäivät vähäiseksi. Poika kuitenkin nautti päivästä täysin siemauksin. Hän uiskenteli lastenaltaassa, laski alas hurjia vesiliukumäkiä, pomppi varmasti jokaikisessä pomppulinnassa ja kerkesi muutamaan laitteeseenkin. Minä löysin odotellessani neliapilan ja mietin, että se toisi vielä onnea.

Koko päivän supisteli ikävästi. Ensin niiden kanssa pärjäsi, kun vuoroin vaihtoi istumisesta seisoskeluun, mutta neljän tunnin istuminen ja seisoskelu sekä yhteensä reilun parinsadan kilometrin ajomatka oli tälle mammalle aivan liikaa. Neljän tunnin kohdalla sanoinkin, etten kestä enään minuuttiakaan ja lähdin jo laahautumaan kohti autoa. Supistukset ja paineentunne alavatsalla saivat jo lähes kyyneleet silmiin - ei kai se nyt vaan synny?!

Muuten oikein onnistuneen huvipuistopäivän päätteeksi mulla ei ollut muuta toivetta, kuin se että pääsen takaisin kotikulmille ennen kuin vauva päättää syntyä. Välissä pysähdyimme syömään ja se helpotti hieman oloa. Tuossa vaiheessa mies vaikutti kuitenkin jo niin nuutuneelta, että vaadin päästä kuskiksi. Viimeisen 30 kilometrin kohdalla vaihdettiin taas kuskia ja ne viimeiset kilometrit menikin sormet ja varpaat ristissä selkäkivuista ja supistuksista kärvistellessä. Kotiin päästyäni heittäydyin lämpimän suihkun kautta sängylle ja vannoin, etten liikahda enään mihinkään. Pikkuhiljaa olo helpottuikin ja sain huokaista helpotuksesta. Ainakin vähäksi aikaa.

No juu se oli viimeinen reissu se ennen Minin syntymää. Välistä jää ainakin kaikki pidemmän matkan kohteet, jopa se Särkänniemi puhumattakaan mistään kaupunkilomista.

Mutta en minä valita..





tai ehkä vähän kuitenkin.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

babybox

Mehän ei hankittu äitiyspakkausta. Vaatteita niin toppapukuja kuin petivaatteitakin oli riittävästi omasta takaa muutenkin. Sen lisäksi ihana ystävä lahjoitti meille paljon vaatteita, jotka olivat juuri käyneet hänen pikkuiselleen pieneksi. Siispä otettiin äitiysavustus rahana ja hankittiin niillä turvakaukalo.


Ehkäpä juuri siksi tämä Lastentarvikeliikkeen jakama ilmainen Babybox oli mukava yllätys. Lisää jännitysmomenttia tässä lisää se, että pakkauksien sisältö vaihtelee paketin mukaan. Eli tästä kannattaa katsoa vähän osviittaa siitä olisiko Babyboxissa sopivaa sisältöä omalle vauvalle ja miettiä kannattaako tuollainen pakkaus hakea. Ihan jokaisesta kaupungista tätä liikettä ei tietysti löydy, mutta jos välimatka ei käy liian pitkäksi suosittelen nappaamaan mukaan.


Meidän paketti sisälsi kolme 1 koon vaippoja ja kaksi 2 koon, Pampersin ja Natusanin kosteuspyyhkeitä sekä vetoketjupussi, Neutral nestemäinen pesuainenäyte, Aventin tutti (I ♥︎ mom), Viaplay- etukoodi, Lindexin sukat, Vau.n kirja ja Folksamin huivi.

Kokonaisuutena minusta ihan mainio paketti. Kaikki muut tulevat kyllä tarpeeseen, mutta käyttämättä paketista todennäköisesti jäävät pesuneste, etukoodi ja tuo huivi.


Paketin omat suosikit ovat ehdottomasti nuo Lindexin harmaaraidalliset sukat - Ihanan pehmeät ja juuri mun väriset. Aventin tutti on suloinen ja pieni kirja on myös oikein kiva kuvituksineen. Kosteuspyyhkeet ja vaipat hyödyllisiä myös. Nämä tulevat varmasti käyttöön!

Onko siellä kanssaodottajia jotka ovat hakeneet oman Babyboxin, mitäs tykkäsitte?

Oman babyboxin voit tilata osoitteesta http://www.babybox.fi/