torstai 30. kesäkuuta 2016

lisää säilytystilaa pojan huoneeseen

Pojan huoneessa on ollut jo pitkään ongelmana säilytystilan puute. Legoja, junaradan palasia ja angry birds leluja lukuun ottamatta kaikki muut lelut on vain kasattu sinne minne ne nyt ovat sattuneet mahtumaan ja oikeastaan oikein millekään ei ole ollut sitä omaa paikkaa. Tämä on tietysti vaikuttanut huoneen siistinä pitämiseen ja nolona myönnän, että kuulun niihin äiteihin jotka useimmiten samalla vaivalla kerää lapsen ympäriinsä levittämät lelut kuin maanittelisi ne lapsen itse kerättäväksi. Nyt kuitenkin asiaan on tullut muutos, kun kaikille leluille on oma määrätty paikka on myös lelujen paikalleen kerääminen lapselle selkeämpää.

Pojan huone pienuudessaan aiheuttaa joka kerta haasteita kuvaamista ajatellen. Huone on muodoltaan suorakulmion mallinen ja sen päädyssä on yksi ikkuna. Kerta toisensa jälkeen tuntuu, että kuvat eivät vain millään onnistu. Kuvista tulee aina joko liian hämäriä, epätarkkoja tai sitten vastavalo pilaa kuvan.

Sängynvierusmatto on löytö H&M Homesta









Sängyn alle hankimme helposti siirreltävän muovisen sängynaluslaatikon. Tämä oli edullisuudessaan järkevin ratkaisu, sillä sänky on kuitenkin jossain vaiheessa menossa vaihtoon. Mutta pääasia, että lelut ovat (edes toisinaan) poissa silmistä. Täältä lootasta löytyy toiselta puolelta satukirjat ja toiselta kaikki sellaiset lelut, jotka ei kuulu varsinaisesti mihinkään teemaan ns. lelut joille ei löydy muuta paikkaa.


Uutena hankittiin myös Ikean Kallax hylly. Se mahtui juuri kokonsa puolesta oven pieleen. Sinne saatiin järjestettyä kaikki pikkuautot, leikkiruoat, miekat ja merirosvojutut. Hyllyyn sopivat laatikot ostimme myös Ikeasta - kaksi mustaa ja kaksi valkoista. Muuten lelujen säilytystila on järjestetty vaatekaappiin, josta löytyy kaksi isoa smartstore laatikkoa - toisessa linnat ja ritarit ja toisessa isot autot. Ylemmässä kuvassa vilahtavasta lipastosta taas löytyvät ne legot, angry birds linnut ja junaradan osat.

Viimeaikoina olen pojan huoneen lisäksi järjestellyt vaatehuonetta, jonne olisi ajatus saada mahtumaan vauvanvaatelipasto. Lipasto odottelee kuitenkin vielä kasaajaansa ja vaatteet pesijäänsä. Mutta, kun lipasto on kasattu pääsenkin jo pesemään ja viikkailemaan ekoja pieniä vaatteita valmiiksi.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

ihana keskikesä

Lapsuuden kesät alkoivat aina juhannuksesta! Pääsihän silloin ensimmäistä kertaa uimaan. Vasta vanhemmiten tajusin, että juhannuksena juhlistetaan oikeastaan jo keskikesää. Tänä kesänä sää on kyllä suosinut ja uimaan onkin päästy pojan kanssa jo heti kesäkuun alusta. Kesä on todella näyttäytynyt tänä vuonna parhaimmillaan. Päivät vain tuntuvat vilisevän ohitse käsittämätöntä vauhtia, kun lämmin ja aurinkoinen ilma kutsuu ulos puuhastelemaan. Senpä vuoksi blogikin päivittyy nyt hieman laiskemmin, mutta varmasti moni muu myös siellä on päätynyt samaan ratkaisuun. Kyllä kesästä pitääkin nauttia just nyt!








Ajatuksena oli tulla myös toivottamaan hyvää juhannusta, mutta sekin jäi perjantaina reissuun pakkaillessa. Tänä vuonna juhannusta vietettiin vuokramökillä tai ehkä kuitenkin kutsuisin paikkaa huoneistoksi, sillä ihan perinteinen mökki meidän juhannuksen viettopaikka ei ollut. Vanha tiilitalo, sisältä modernisti remontoitu huoneisto aivan rannan tuntumassa oli meistä mitä parhain paikka viettää juhannusta.


Minua on aina kiinnostanut kaikkien vanhojen rakennusten historia. Tämäkin rakennus, jota aluksi ulkonäön puolesta vanhaksi tehtaaksi luulimme, paljastui kuitenkin asiasta selvää otaessani alueen tehtaantyöntekijöiden saunaksi - Iso saunaksi. Saunarakennus on arkkitehti Wiwi Lönnin vuonna 1925 suunnittelema klassinen tiilirakennus Säynätsalossa. Se toimi pitkään Parviaisten tehtaan yleisenä saunana ja pesutupana. Nykyisin rakennus on kunnostettu yksityiseen asuntokäyttöön ja upeasti onkin kunnostettu, vanhaa ja uutta juuri sopivasti yhdistellen.

Tunnelmallinen sauna, josta näkymä suoraan järvelle, viihtyisä olohuone ja toimiva keittiö sekä iso terassi grillailuun ja seurusteluun. Näissä puitteissa vietimme juhannusaattoa perheen kesken. Hieman myöhemmin illasta kutsuimme myös ystäväperheen kanssamme kakkukahveille ja grillailemaan.




Juhannuskakuksi leivoimme pojan kanssa tämän naked cake tyylisen mansikkakermakakun ripauksella valkosuklaata ja oli muuten niin hyvää!



Poika sai heti naapurihuoneiston lapsista uusia leikkikavereita ja viihtyikin heidän kanssaan leikkien oikeastaan koko illan hyppien trampoliinilla ja pelaten sulkapalloa. Iltapäivästä käväisimme myös viereisellä rannalla uimassa.

Ilta kymmenen aikoihin lähdimme noin kilometrin päässä sijaitsevalle Juurikkasaaren työväentalolle kokkoa katsomaan. Auringonlasku oli upea, mutta niin nopeasti ohi. Paikalle oli kerääntynyt paljon porukkaa ja näimme myös pienen vilauksen kokosta. Mutta mitä pienistä, sillä taivaan kultaama auringonlasku oli kyllä ehkä kaunein mitä muistan nähneeni.


Illan päätteeksi saunottiin ja haukattiin pientä iltapalaa. Eikä pikkumiehen tarvinnut kauaa unta etsiä - sen verran rankka leikkipäivä oli takana. Itse en kyllä voi sanoa samaa. Jostain syystä en saa oikein nukutuksi vieraassa paikassa. Tästäpä syystä heräilinkin yöllä parin tunnin välein ja aamulla oli kyllä olo aika naatti. Mutta tähän osasin jo varautua ja siksipä juhannuspäiväksi olin jo suunnitellut matkaavamme kohti kotia. Juu en ole oikein mökillä viihtyvää sorttia, mutta muuten oli kyllä oikein kiva juhannus!

Toivottavasti teidänkin juhannus siellä on sujunut iloisissa merkeissä! 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

voihan potku

Miten niitä odottikaan! Ensimmäisiä merkkejä pikkuisen liikehdinnästä. Kuin pieniä puhkeilevia saippuakuplia tai perhosensiiven hipsutuksia, jotka viikko viikolta muuttuivat yhä selkeimmiksi potkuiksi. Ensin niitä odottaa kuin hullu puuroa ja hetken päästä huomaa, että pikkupotkuilija ei katso kelloa, kun jumpat alkavat. Ne alkavat silloin, kun itse olet viimein saanut painettua pään tyynyyn ja loppuvat ihan varmasti vain isimiehen käden siirtyessä vatsan päälle - kuin taikaiskusta.

Esikoisesta tunsin potkut ja oikeastaan myös näin ne sängyllä selälleen makoillessani sormenpään kokoisina painaumina alavatsalla raskausviikosta 17 alkaen. Tämän toisen kohdalla aloin tuntemaan liikkeet hieman aikaisemmin eli raskausviikosta 16 alkaen.

Rv 29+3
Tämä Mini on vähintäänkin yhtä kova potkuttelija kuin mitä veljensäkin. Ainakin sitä sanotaan, että vauvan liikkeet kertovat jo jotain hänen temperamentistaan. Jos hän on kova potkimaan mahassa, on hän sitä myös synnyttyään. Ootteko huomanneet yhtäläisyyttä? Tosin voihan istukkakin sijaita edessä niin, ettei kaikki liikkeet tunnukaan yhtä selvästi. Omalla kohdallani en ole kuitenkaan huomannut tässä eroa. Esikoisesta istukka oli edessä ja nyt takana, mutta yhtä selvästi olen mielestäni liikehdinnän tuntenut.

Mä muistan miten esikoistaan odottava ystäväni kysyi multa sattuuko ne. No ei tietenkään vastasin hieman huvittuneena. Eipä aikaakaan, kun jouduin (taas kerran) syömään sanani, sillä näemmä ne myös voivat ja itseasiassa myös sattuvat. En ole mitenkään kosketusyliherkkä, mutta tämän raskauden myötä olen huomannut vatsani molemmilla puolilla kohdat joihin potkun osuessa tekee kipeää. Sen verran kipeää, että ääneen tulee usein voivoteltua äkillistä kipua. Kätilö ja terveydenhoitaja olivat molemmat sitä mieltä, että jostain syystä vain hermot ovat pinnassa (siis siinä mahan alueella -ei noin niinkun muuten) ja se aiheuttaa kipua. Onko kukaan muu kokenut vastaavaa?

Kuitenkin nämäkin potkut ovat niitä joita jään taas tästä ajasta eniten kaipaamaan. Onhan tää aika spesiaalitilanne - Harvoin hän enää syntymänsä jälkeen saa minut potkaisullaan ostamaan hänelle jotain kivaa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

kesällä me...

Täällä ollaan vietelty kesälomaa jo viikonpäivät. M jäi päiväkodista kesälomalle ja mun sairasloma päättyi nyt koulun kesälomien alkaessa. Meidän lomapäivät kuluvat pojan kanssa kahdestaan isin käydessä töissä. On ihan huippua, että edessä on pitkä kesäloma niin ennen vauvan syntymää saan viettää esikoisen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Syksyllä vauvan synnyttyä sitä kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa tulee luonnollisesti olemaan vähemmän. 

Nyt kesän aikana olenkin ajatellut tehdä pojan kanssa joka päivä jotain erityisen kivaa yhdessä. Tällä viikolla ollaan mm. ajeltu polkuautoilla liikennepuistossa, tehty kotitekoista jogurttijäätelöä sekä pirtelöä ja kierrelty kirppareita. Yhteisistä kirppisreissuista onkin tullut pojalle erityisen mieluisia, sillä varmasti lähes joka kerta mukaan löytyy jokin mieletön aarre eli Legoja tietysti! Imurointi on myös tällä hetkellä pojan omien sanojen mukaan paras harrastus, ja siitäkös äiti voi olla vain iloinen. Pysyy lattiat puhtaina ja pojalla on hauskaa. Nähtäväksi jää kuinka kauan harrastus jaksaa innostaa.

Viikonloppuisin on sitten mahdollista tehdä isompia lomaretkiä koko perhe yhdessä. Ainakin jossain vesipuistossa täytyy ehdottomasti lähteä käymään kunhan nämä kelit tästä taas vähän lämpenevät. Tätä ja tämän lisäksi meidän kesäsuunnitelmissa on..

Vietetään päivä vesipuistossa

Juhlitaan juhannusta

Ostetaan jätskiä jäätelöautosta

Tutustutaan uusiin leikkipuistoihin
 

 Syödään paljon mansikoita

Tehdään pieni kaupunkireissu miehen kanssa kahdestaan

Hurjastellaan Särkänniemessä

Uidaan ja pyöritään rantahietikossa

Käydään piknikillä



Leivotaan kesäisiä kakkuja

Ihmetellään kesäyön valoisuutta

Kerätään pöydälle kukkia

Odotellaan syksyä ja vatsan kasvua

Veneillään ja vietetään aikaa mökillä

Syödään ihan liikaa jäätelöä


ainakin näitä!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

raskauden kolmas kolmannes

Viimeistä viedään. Nimittäin raskauden viimeinen kolmannes on pyörähtänyt käyntiin ja samalla laskettuun aikaan on enää kolme kuukautta. Ajatella, enää kolme kuukautta ja mini on täällä! Kaikenlaisista kolotuksista ja jomotuksistakin huolimatta tämä raskausaika on edennyt ihan siivillä. Edelleenkään supistelut eivät ole hellittäneet eikä näyttäneet laantumisen merkkejä. Harjoitussupistuksia tulee yhä useita päivän mittaan ja ne tuntuvat viikko viikolta napakampina. Tilannetta ollaan kuitenkin tarkkailtu parin viikon välein, eikä siinä ole edelleenkään näkynyt muutosta. Tämän vuoksi en ole osannut olla niistä kovinkaan huolissani. Voin vain kuvitella miten stressaavaa tämä olisi jos olisin tässä ensimmäistä kertaa. Nyt toista odottaessa jo tietää mitä ne todelliset synnytyssupistukset ovat ja osaa suhtautua harjoitussupistuksiinkin vähän rennommin.



Maha on kasvanut kasvamistaan eikä kukaan enää esitä kysymystä; Oletko raskaana? Vaan ennemminkin; Milloin on laskettuaika? Sf- mitta huitelee yläkäyrällä ja esikoisen syntymäpainoa muistellessa on myös minin syntymäpainoksi odotettavissa yli neljä kiloa.

Viimeaikona olen ollut yhtä väsynyt kuin alkuraskaudessa. Päivät kuluu haukotellessa ja iltaisin tulee usein nukahdetttua television eteen sohvalle - ajatellen ihan vain hetkeksi ummistavani silmäni. Siitä sitten kuitenkin aamuyön tunteina tulee siirryttyä hampaiden pesun jälkeen sänkyyn nukkumaan. Energinen loppuraskaus missä olet?

Myös pesänrakennusvietti on iskenyt ja lujaa. Olenkin laatinut mielessäni jo pitkän listan mitä kaikkea on vielä hankittava ja tehtävä ennen vauvan tuloa. Vaikka tiedostan, että mikään kiire ei olisi ja vielä on myös turhan aikaista pestä vauvanvaatteita kaappiin pölyyntymään. Samalla poden lievää ahdistusta siitä, että oikein mitään ei ole vielä valmiina. Pikkuhiljaa olen kuitenkin mm. uusinut keittiön astiastoa (kaikki kulahtaneet kattilat ja pannut), järjestellyt ja tehnyt tilaa vaatehuoneessa (tämä kyllä vaikuttaa olevan ikuisuusprojekti). Olen vain huomannut siirteleväni tavaraa hyllyltä toiselle ja lopputulos on aina sama - mikään ei mahdu minnekään. Täytyy varmaan hankkia lisää säilytyslaatikoita, että saan jonkin järjen tuohon touhuun.
 
 
Vaikka supistelut hidastavatkin arkista menoa niin kaiken kaikkiaan täällä voidaan hyvin!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

hopean helinää



Kaikki se mikä jäi esikoisen aikaan hankkimatta, on nyt tällä kertaa otettu takaisin. Tai ei tähän nyt onneksi ihan kaikki lukeudu, mutta tämä odottaville äideille suunnattu bolakoru oli yksi sellainen pakko saada juttu. Korun ideanahan on että odottava äiti pitää korua vatsan päällä roikkumassa, jolloin myös se pienokainen mahassa oppisi tunnistamaan korusta kantautuvan rauhoittavan helinän samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Vauvan synnyttyä korun on tarkoitus toimia imetyskoruna, jolloin jo kohdusta tuttu helinä toisi vauvalle turvallisuuen tunteen.

Korusta lähtevä ääni on hyvällä tavalla vaimea, eikä kuulu vastaan tuleville asti niin kuin vähän tilausta tehdessä pelkäsin. Korun kanssa saa oikeasti hypähdellä tai vartavasten heilutella kädessä, että itse huomaan sen pitävän ääntä.

Raskausviikosta 20 eteenpäin vauva voi kuulla ja tunnistaa kohtuun kantautuvia ääniä, joita lapsivesi tietysti vaimentaa jonkin verran. Vaikken ihan täysin takuuseen menisi, että korun helinä kuuluu myös vielä syntymättömälle vauvalle, pidän silti erityisesti korun kauniista merkityksestä sekä siitä että sen voisi antaa myöhemmin eteenpäin suvussa seuraavaksi raskaana olevalle. Normaalisti olen tosi huono pitämään mitään koruja, mutta tämä koru on viimeaikoina valikoitunut useastikin kaulaan roikkumaan. Koru on kaunis ja se on minulle yksi konkreettinen muisto raskausajalta.

Miehen sanojen mukaan "Ai onks toi niinku sellanen lehmänkello?" Miehet.. Ne ei vaan tajuu.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

oma tupa - oma lupa

Tällä hetkellä asumme kerrostalokolmiossa lähellä palveluita. Pojalla on oma huone ja kun vauva syksyllä syntyy on meidän vanhempien huoneessa hyvin tilaa myös vauvan sängylle. Sovimme tänne varmasti nelihenkisenäkin perheenä ihan hyvin, eikä meillä ole kiire minnekään. Kuitenkin se omakoti(talo) houkuttelee tai oli se sitten vaikka paritalo tai rivitalo - tiiättekö, kunhan siinä on sellainen oman kodin fiilis.

Haaveilen omasta pihasta, jossa lapset saisivat vapaasti leikkiä. Haaveilen omasta kuistista, piharakennuksesta ja leikkimökistä.. Suurista ikkunoista ja isosta keittiöstä, jossa olisi paljon laskutilaa. Jopa siitä pihan laitosta ja nurmikon leikkauksesta. Samaan aikaan haaveilen vanhasta kivijalallisesta puutalosta, jossa lautalattiat narisevat ja piha on täynnä vanhoja omenapuita. Toisaalta taas uudehkosta ja modernista paritalosta, jossa suuret ikkunat tuovat luonnon sisälle. Oli se sitten mitä tahansa näistä, talossa olisi ainakin niin paljon huoneita, että pojat saisivat omat huoneensa ja sukulaiset voisivat tulla meille viettämään joulua ja muita juhlia. Keittiön yhteydessä olisi niin suuri ruokailupöytä, että kaikki mahtuisivat saman pöydän ääreen. Valoisa ja avara.

Kuvat paikalliselta siirtolapuutarhalta
Sitten kun riisun ne vaaleanpunaiset lasit silmiltäni alan epäröimään. Mitäs sitten, jos unelmien talokaupat osoittautuvatkin huonoimmaksi mahdolliseksi? Jos talosta tarkkojenkin kuntokartoitusten jälkeen löytyy kosteusvaurio ja itse hometta. Edellinen vuokra-asunto antoi niin karvaan opetuksen, että näiden asioiden kanssa tulee oltua jatkossa todella varpaillaan. Samalla karisevat haaveet siitä vanhemmasta omakotitalosta. Ensinnäkään mies ei näe vanhemmissa omakotitaloissa mitään romanttista ja toisekseen niitä välttää ihan vain varmuuden vuoksi. Vaikken väitäkään, että vanhemmissa taloissa olisi suoraan sisäilmaongelmia, niin onhan se riski hieman suurempi vanhempaa taloa ostaessa. Silti ihan yhtä hyvin siinä vastavalmistuneessa talossakin voi piileä putkivuoto. Yhtä arpakauppaa tämä talon ostaminen taitaa loppupeleissä olla. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että se pahinkin skenaario on tullut jo koettua, niin osaa paremmin varautua, sitten kun oman asunnon osto on ajankohtainen.

Täysin remontoitavat kohteet voidaan unohtaa täysin, eikä myöskään keittiön tai kylppärin remontoiminen oikein houkuttaisi. Lisäksi 15 minuutinkin ajomatka keskustaan tuntuu vähän liian pitkältä. Kun haaveet ovat aika vaativat, ei meidän budjetilla ihan äkkiä ainakaan valmista pakettia löydy. Kuten sanottua, meillä ei ole kiire tästä pois, mutta jos se oikea sieltä myyntiin tulee - oikealla hetkellä. On se kuitenkin yksi suurimmista unelmista. Oma koti.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

vaunut, check!


Taisin löytää etsimäni! Nimittäin ne vaunut, mitkä olivat aiemmin pohdinnan alla. Etsinnässähän olivat jotkin pieneen tilaan sopivat ja helposti kasaan taittuvat vaunut. Niin ja ehdottomasti tällä kertaa mustana. Pitkään mietin, että olisin ihan hyvin voinut hankkia vaunut käytettyinä. Ilmoituksia selatessani huomasin kuitenkin aika äkkiä miten korkeita hintoja moisista pyydettiin, joten päädyin katselemaan netistä uusia.
 
Pitkään vertailin Brio Smile yhdistelmien ja Trille Viper 4S yhdistelmävaunujen välillä. Tämä tanskalainen vaunumerkki oli itselle ihan uusi, mutta niin hyvän tarjouksen osuessa kohdalle päädyin jälkimmäiseen. Netistä löytämäni tiedot ja arvostelut saivat minut sen verran vakuuttuneeksi, että laitoin vaunut tilaukseen ilman konkreettista testailua.

Vaunujen saapuessa ne vastasivat täysin odotuksia. Ne ovat pienet, kevyet ja helposti kasattavat. Niin kuin aiemmin kerroinkin tällä kertaa vaadin vaunuilta oikeastaan ihan eri ominaisuuksia, kuin esikoisen kohdalla. Silloin ei muulla ollut oikeastaan väliä, kuin että ovat valkoiset tai edes mahdollisimman vaaleat Emmaljungat. Käytössä vaunut osoittautuivat aika äkkiä hieman epäkäytännölliseksi. Olihan ne muuten mukavat ja käytössä kestävät, mutta sen verran kookkaat, ettei niitä noin vain esim. auton perään pakattu. Lisäksi niiden vaalea väri osoittautui aika äkkiä huonoksi valinnaksi. Tästä syystä myinkin vaunut eteenpäin ennen kuin poika ehti värittää ratasistuimen vaaleat kankaat kurakengillään.




Kääntyvät, lukittavissa olevat etupyörät tuntuvat näin perusvaunuihin tottuneelle tosi käteviltä. Ainut ominaisuus, jota ajattelin jääväni kaipaamaan oli nivelaisa. Se tuntui Emmaljungan vaunuissa niin kätevältä, kun työntöaisan sai taitettua alas tilaa viemästä. Vaunujen saapuessa ja niitä testaamaan päästessä huomasin kuitenkin äkkiä, että tuon teleskooppiaisan ansiosta vaunut menevät itseasiassa vieläkin pienempään tilaan.


Näihin yhdistelmiin kuuluvat siis myös mm. ratasistuin, tavarakori, integroitu hyönteissuoja, kova vaunukoppa ja hoitolaukku. Renkaina toimivat ilmakumirenkaat, jotka on helppo napsauttaa irti kuljetuksen ajaksi. Etupyörät kääntyvät ja ovat lukittavissa huonommissa olosuhteissa ajettaessa. Ratasistuimen säädöt toimivat testaillessa moitteetta. Tavarakori on tilava ja esim. hoitolaukku mahtuu sinne kokonsa puolesta. Vaunukoppa on nopea ja helpppo irroittaa ja se tuntuu kevyeltä nostellessa. Hoitolaukku tuli itselle positiivisena yllätyksenä paketin mukana, sillä siitä ei ollut erikseen mainintaa ilmoituksessa. Hoitolaukku on myös musta niin kuin vaunutkin ja sen sisältä löytyi kasaan taittuva hoitoalusta.

Tähän mennessä vaunuja sisätiloissa testaillessani olen ollut tosi tyytyväinen. Lisää käyttökokemuksia kirjoittelen kunhan saadaan vaunut syksyn aikana kunnolla käyttöön. En malta odottaa!

torstai 2. kesäkuuta 2016

jatka lausetta...

En ymmärrä... miten lapsella ei ole koskaan nälkä!

Seuraavaksi ajattelin... sulkea koneen ja käydä nukkumaan.

Viime aikoina... en ole saanut öisin unta. Pyörin sängyssä yli puoleen yöhön ja aamuisin olen ihan tokkurassa.

En osaa päättää... mitä tekisin ruoaksi. Kun huomioon tulee ottaa pojan allergiat ja ruoat jotka ei jostain syystä pojalle maistu, ei vaihtoehtoja kovin paljon enää jäänytkään. Tietysti voisin tehdä pojalle yhtä ja meille vanhemmille toista ja näin toisinaan teenkin.

Muistan ikuisesti... pojan niin kirkkaasti tapittavat suuret silmät heti syntymän jälkeen. Se katse!

Päivän paras juttu... oli ehdottomasti reissu rannalle. Viime aikoina ollaankin käyty rannalla lähes joka päivä.

Noloa myöntää mutta... jos minun pitää laskea jotakin päässä, käytän laskemiseen sormiani.

Viikko sitten... oli torstai ja pojalle nousi illalla korkea kuume ja ajattelin, että edessä olisi taas monen viikon sairastamiset. Seuraavana päivänä kuumeesta ei kuitenkaan ollut enää merkkiäkään.

Kaikista pahinta on... havahtua ajan rajallisuuteen, siihen että aika valuu käsistä. Se, ettei sitä aikaa ollutkaan enään ja niin paljon jäi sanomatta.

Salainen taitoni on... torkuttaa herätyskelloa 6-kertaa, jatkaa unia ja herätä viime tipassa aamutoimia varten.

Jos saisin yhden toiveen niin se olisi... että lapseni saisivat elää terveinä ja onnellisina.

Minulla on pakkomielle... väittää miehelleni olevani oikeassa, vaikka tiedän etten ole. Niin ja suklaaseen! Sen kaikissa muodoissa. Kaikki uppoo kunhan se on suklaata tai maistuu suklaalta tai no edes näyttää siltä.

Söin tänään... mm. juustoleipiä, kanapastaa ja hampurilaisaterian, hups!

Ärsyttävintä on... se jos joku erehtyy hoputtamaan minua. Minua, joka en ole koskaan myöhässä ja jos olenkin niin tarkoituksella.

Tekisi mieli... jääkahvia tai jotain mahdollisimman kylmää.

Minusta on söpöä... miten M silittelee vauvamahaa ja kuiskailee vauvalle salaisuuksia.

Olenko ainoa jonka mielestä... kevät on kesääkin ihanampaa aikaa? Se, odottava tunne kun luonto vasta valmistautuu heräilemään. Varsinkin tänä vuonna kesä yllätti minut täysin tulollaan.